Pyhäinpäivä ja mennyt viikonloppu ylipäänsä meni leppoisan rauhallisesti. Lapsi riensi lauantaiaamusta vuorokauden mittaiselle partioleirille intoa puhkuen, ja saimme tänään iltapäivästä kotiin edelleenkin innokkaan pikkusudenpennun. On niin upeaa huomata, miten lapsukaisen partioharrastus kiinnostaa ja innostaa lasta aivan älyttömästi!
Sudenpennun reippaillessa leirillä me Miehen kanssa otimme jalat allemme ja tamppasimme menemään yli kymmen kilometriä hautausmaalle sytyttämään kynttilöitä poisnukkuneiden muistolle. Kylläpä moinen pidempikestoinen reippailutuokio tekikin hyvää! Lihakset turtuneina makoilin (melkein) koko loppupäivän sohvalla kirjoja lueskellen - sain pitkästä aikaa yhden kirjan loppuun ja toisen aloitettua hyvään vauhtiin. Olipa mukavaa lukea pitkästä aikaa sen sijaan, että olisin notkunut koneella tai räplännyt puhelinta. Lukuun pääsi tuo kuvissakin esiintyvä kirja hyvän elämän matkasta - hyväksymisestä, luopumisesta, avoimuudesta ja rohkeudesta - suosittelen muuten lämpimästi ihan kaikille.
Tänään sunnuntaina aamulenkin sijaan teinkin vähän pihahommia, mm. tuikkasin multaan uusia kukkasipuleita ja korjasin pois viimeisetkin nuupahtaneet kukat. En tykkää syksystä ollenkaan ja venteiksi pakkasöistä menneet kesäkukat korostaa syksyä ja sen kurjuutta entisestään. Enpäs muuten oikein tykkää talvestakaan, mutta kunnon kinokset lunta tekisi luonnon valoisammaksi. Onneksi on glögiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti