65 päivää, koittakaa kestää

Jo toinen blogikirjoitus samalla viikolla - suorastaan ennenkuulumatonta! Kirjoitusmoodi jäi näppärästi päälle, sillä aamulenkin jälkeen naputin menemään sisältöjä erääseen projektiin liittyen. Yrittäjyyden hyviä puolia onkin se, että töitä voi tehdä milloin tahansa (silloin kun niitä on) - esimerkiksi tällaisena sateisena sunnuntaipäivänä. Mies ja lapsi lähtivät mökille laiturinnostohommiin, joten sytyttelin yksinäni kynttilöitä ja kuuntelen sadetta. Harvinaisen ankea keli kyllä tuolla ulkona, onneksi ehdin aamulla suorittamaan viikonlopun reippailut ennen tuota masentavaa sadetta.

Ensi viikolla singahdan niin Helsinkiin kuin Tammelaankin, viikonloppuna vielä uudelleen Helsinkiin. Voiko jo puhua pikkujouluista? Joku koiranleuka saattaisi sanoa ei, mutta meikäläisen maailmassa tulevan viikonlopun naisjärjestön tapaaminen on kuin eräänlainen alkusysäys pikkujoululle. Näin nimittäin päätin juuri, sillä Twitterissäkin Tonttu Toljanteri kertoo tänään olevan 65 päivää jouluaattoon.

enemmän ja useammin

Yritän taas, jo kuinka monetta kertaa blogin olemassaolon aikana, herätellä kirjoitusintoa muulloinkin kuin kerran viikossa sunnuntaisin ja lomamatkoilla. Lupaan yrittää järjestää aikaa kirjoittamiselle, olkoon se sitten hassunhauskaa höpinää, arjen kuulumisia tahi vakavaa asiaa. Toivottavasti siellä ruudun toisella puolella riittää vielä lukijoita.

Huomenna on jo perjantai! Lapsen lukuloma sujahti nopeasti, välillä isovanhempien seurassa, joinakin päivinä täällä tietokonetta vimmatusti naputtavan äitinsä ilona. Ehdimme toki käymään eräänä aurinkoisena päivänä sienimetsässä, kirpputorikin koluttiin ja löydettiin lisää kotimaista design-lasia. Yhdessä ollaan myös luettu, jopa työreissuiltaan taas kotiin saatu Mieskin on liittynyt lukupiiriin mukaan.

Kävin tänään työlounaalla Helsingissä. Ihmettelin asiaa itsekin, mutta voitteko kuvitella Aleksanterin katua kävellessäni, että tuli vähän joulufiilis? Satoi vettä, missään ei näkynyt minkäänlaisia merkkejä joulusta. Ihme juttu. Oli pakko tarkistaa aiempien vuosien postauksista milloin jouluvalo kaamosvalo on nostettu olkkarin ikkunaan ja se on kuulkaa ihan näihin aikoihin.

Lapsi niiskutteli nuhaansa koko viime viikon ja nyt tuo nuha piruvie on tarttunut meikämandoliinillekin. Olen suurkuluttanut auringonhattu-uutetta ja sinkkitabletteja viime päivät, enkä halua missään olosuhteissa kokea samaa, karmivaa flunssaa mitä tuolloin heinäkuussa, jolloin poksuivat hurjimmat kesähelteet ja missasin yhden jos toisenkin sovitun tärkeän kaveritapaamisen. Eli hus pois flunssat ja nuhakuumeet! 

lukeminen kannattaa aina

Lapsi viettää ensi viikolla syyslomaa, joka on myös lukulomaksi julistettu. Lukulomalla kannustetaan matkustamaan menneisiin ja tuleviin maailmoihin, sukeltelemaan seikkailuihin, lentelemään tuntemattomiin galakseihin. Lukeminen lisää hyvinvointia, avartaa maailmankuvaa. Lukeminen lisää sanavarastoa, vähentää stressiä ja parantaa keskittymiskykyä.

Lapsena olin nenä kiinni kirjoissa lähes koko ajan. Nykypäivänä yöpöydällä mutkitteleva kirjapino kasvaa korkeutta ja valitan jatkuvasti, etten ehdi lukemaan muutoin kuin lomamatkoilla. Vuorokaudessa on tunteja, jotka voisi käyttää paremminkin. Aion ottaa jälleen tavaksi lukea iltaisin somessa roikkumisen sijaan.

Oma työtilanne ei ihan lukulomailuun taivu, mutta aion kuitenkin himpun verran höllentää tahtia ensi viikolla - käydä lukulomalaisen kanssa kirjastossa, kirpputorilla, sienimetsässä, haravoida pihaa sekä pitää yhteisiä lukutuokioita yhdessä.