viikonloppu metsässä

Tulevana viikonloppuna osallistun partiolaisten järjestämään Johtajatulet-tapahtumaan, joka yhdistää metsäretken ja johtamisseminaarin. Perheessä partioon kuuluun ainoastaan yhdeksänvuotias, ja näin ollen meitä ei-partiolaisia tapahtumaan osallistuu noin 600, minä ja mieheni siis näihin mukaan lukeutuen.

Johtajatulissa johtajuuteen ja vuorovaikutustaitoihin liittyvät teemat innostavat erityisesti. Metsä seminaariympäristönä kutkuttaa (vahva ehkä!). Tosin viimeisimmästä teltassa nukutusta yöstä on jo vierähtänyt useampi vuosikymmen, lukuun ottamatta yhtä harjoitteluyötä muutama viikko sitten. Partiotoimintaan olenkin päässyt tutustumaan lapsen harrastuksen kautta, erityisesti huomioiden, että lapsi nauttii partioharrastuksestaan suunnattomasti.

Johtajatulet koostuvat vapaaehtoisten vetämistä kymmenistä erilaisista työpajoista, joista osalistujat ovat saaneet valita itselleen mieleisimmät - itse osallistun oman intressin työpaijoihin, jotka käsittelevät mm. brändisomea ja vaikuttajatapahtuman järjestämistä.

Tulevan viikonlopun osalta mukavuusalueella ulos sujahdetaan ainoastaan jännittävien telttaöiden osalta. Tai ehkä ei tarvitse miettiä nukkumista ollenkaan, sillä iltahummailusta pitää huolen mm. yhteislaulut Allsång på Skansen -tyyliin tai yömyöhään tanssittava disc jockey. Joka tapauksessa taatusti unohtumaton kokemus tiedossa.

Löytyykö linjoilta muita metsähenkisiä Johtajatulille menijöitä? 

tavallinen viikonloppu

Kesälomien jälkeen viikonloput ollaan enemmän tai vähemmän menty ja meinattu. Tänä viikonloppuna hoidetaan varustetaso kuntoon ensi viikolopun telttaöitä varten ja käydään moikkaamassa kavereita. Torilta myös maistuvaiset vihannekset ja ehkä pastakoneen ensikäyttö. Luumujen keruuta omasta puusta ja villiintyneen nurmikon leikkaus ja vähän tlc:tä. Mukaan väliin myös koulu- ja työhommia sekä diplomi-insinööri aikoo päättäväisesti saada kuntoon rikki menneen pyykinpesukoneen.

No jaa, ei tässä laakereilla taideta levätä tänäkään viikonloppuna.

tere hommikust!

Tukholman Östermalm on saanut hyvän kilpailijan Tallinnan Telliskivestä.

Tallinnan Fotografiska oli juuri niin upea kuin osasin odottaa. Boheemi Telliskivi alueena on ihan omaa luokkaansa. Pieniä designkauppoja ja ravintoloita, katutaidetta ja äärettömästi silmänruokaa.

Tallinna on aina ollut vähän vieras ja suuntaamme merimatkoilla poikkeuksetta länsinaapuriin etelän sijaan. Tänne haluan ehdottomasti uudestaan. 

kirpparihirmu esittelee + muikkari elokuusta

Ilmeisesti kaikki seuraamani henkilöt IG:ssä oli viikonloppuna Flowssa, sillä IGS tarjoili peräjälkeen videonpätkiä mm. "Dancing on my ownista", kuvauksellisista vegaaniruoka-annoksista, rennoista jamitteluista punaisella alueella ja Dr. Martineista. Tänä vuonna emme siis osallistuneet - ymmärtänette fomo-turhautumisen.

Pirteämpiin asioihin siis. Heinäkuun loppupuolella kiertelin pitkästä aikaa läpi paikalliset kirpputorit. Innostus kiertämiselle on laantunut viime vuosina, sillä en ole aikoihin löytänyt mitään järkevää ostettavaa. Kirpparihirmu on kriittinen, mutta siltikin tuntuu, että kaikki muut tekevät nitä uskomattomampia löytöjä jatkuvasti ja aina.

Kirpparituuli on siis puhaltanut mukavan myönteisesti viimeaikoina! Kirpparihirmu on edelleenkin kriittinen, tosin pienillä myönnytyksillä maustettu. Nämä kuvien löydöt (välissä toki muutama kukkakuva) ovat kaikki erittäin toivottuja, sisäisellä kiljahduksella varustettuja löydöksiä, eritoten huokeaan hintaan hankittuja.

Loppuun vielä muistuttelisin, että vaikka ulkona ripsottelee vettä välillä eikä aurinkoakaan joka päivä näy, niin edelleen mennään elokuussa - vielä ei ole syksy.

telkkarisarjoja ja tuulessa hulmuavia pellavahousuja

Nyt liikutaan sisällöllisesti alueella, josta bloggarilla ei ole tuon taivaallista tietoa. Kokeillaanpa kuitenkin.

En koe olevaani mitenkään edes lähellä sellaista auktoriteettia, asiantuntijuutta tahi vaikuttajaa, että voisin siitä jotain järkevää sanoa. Kyse on siis muodista. Pukeudun itse miten sattuu, en osaa yhdistellä mitään rennosti ja käytän samoja vaatteita ja värejä vuodesta toiseen. Kuvittelen kukkamekossani olevani trendikäs, vaikka kukkakuosin sijaan pitäisikin käyttää leopardia. Siis hypoteettisesti ajatellen, enhän minä mitään tämän hetken trendeistä tiedä. Kun voisi yhdistää ruutua, raitaa tai pallokuosia, valitsen turvallisesti mustan, harmaan tai valkoisen.

Kävi niin, että olin pari viikkoa sitten pakotettu makoilemaan sohvalla kuumetta alentamassa ja yskää parantelemassa. Ensi töikseni katsoin viimeisen tuotantokauden The Affairia, jonka jälkeen otin torkut ja mietin, ettei suoratoistopalveluissa ole mitään kivaa katsottavaa, buhuu.

Löysin kuitenkin HBO:lta Sarah Jessica Parkerin tähdittämän The Divorcen (Toim. huom. Näistä kahdesta peräkkäin katsomistani sarjojen nimistä ei voi päätellä mitään erityistä.) ja jäin koukkuun ja hullaannuin samantien. Sarja kertoo nimensä mukaisesti avioerosta draamakomedian keinoin, kaivaen huumoria vakavasta aiheesta. Viihdyttävän tarinan lisäksi SJP:n järkyttävän inspiroiva pukeutumistyyli (onkohan tuo tarpeeksi painokkaasti ilmaistu?) oli ehdottomasti sarjan parhainta antia. Manoloja ei tässä sarjassa nähdä, vaan varsin tyylikästä menocorea (opin juuri uuden sanan) - elegantin, itsevarman ja hyvinvointiinsa panostavan keski-ikäisen naisen harkittua tyyliä. Ehei, ei tuulipukumeiniä, vaan naisellisen aikuismaisen rento look.

Koska olen jo parikin vuotta yli keski-iän alkamisen määritelmän, yksi menocore tänne, kiitos! Mukavuutta, luonnon materiaaleja, väljiä villapaitoja ja tuulessa hulmuavia pellavahousuja.

syksy sitä ja syksy tätä

Välittömästi kun värikkäät koulureput täyttävät markettien hyllyt tai lämpötila laskee kymmenellä asteella, siis hellevettilukemista normaaleihin asteisiin, aletaan puhua syksystä. Näille mainittakoon, että ihan interwebsistä googlaamalla kun hakee hakusanalla "kesäkuukaudet", ensimmäisessä hakutuloksessa kerrotaan näin:

Pohjoisella pallonpuoliskolla kesäkuukausiksi lasketaan tavallisesti kesä-, heinä- ja elokuu.

Nauttikaamme siis vielä tästäkin kesäkuukaudesta. Tiedän, että aamulenkillä metsä tuoksuu jo syksylle, tai siis oletettavasti, enhän minä nyt ole järkyttävän flunssan takia päässyt aikoihin mitään lenkin suuntaistakaan tekemään. Ja tiedän: kun lapsukaiset kirmaavat jälleen kouluun, on syksy.

Näiden faktojen uhalla aion silti nauttia auringosta, sen tuottamasta lämmöstä ja kesäisistä keleistä vielä tämän kuukauden ja aivan täysin rinnoin. Jutellaan siitä syksystä sitten syyskuussa ja kun se hirveä haravointishow taas alkaa.