sunnuntai 19. toukokuuta 2019

niitä kesän merkkejä








Tikulla silmään sitä joka aurinkoisia toukokuun päiviä liian kuumiksi voivottelee. Ei voisi paremmin pienen ihmisen asiat olla, kun voi viettää koko iltapäivän parvekkeella auringossa lempikohdassa, välillä vienosti vilvoittavan tuulen tuivertaessa ja jossain kauempana suurten ja vanhojen koivujen suhistellessa. Sisätiloista kantautuu juuri uunista tulleen, kevään ensimmäisen raparperipiirakan tuoksu - piirakan kannattaa antaa olla ihan hetkisen omissa oloissaan ennen nauttimista, kuitenkin niin, että vaniljajäätelö juuri ja juuri sulaa lämpimän piirakan päälle. Tuon ajoituksen kanssa pitää olla tarkkana. Mutta kesän merkkejä moiset rapsupiirakkaleipomiset, naapurintädin raparpereistä tietenkin. Lupa saatu.

Olen monena iltana ja aamuna hipsinyt kotipihalle nuukuttelemaan alkavaa kesää, kuvailemaan loistoonsa puhjenneita puita ja kukkia. Näin nimittäin taannoin unta, että olikin jo syksy, aamut kylmät ja pimeät. Joka hetkestä pitää nauttia, jopa niistä inhottavimmistakin, kun siitepölyt hyökkäävät kutisuttamaan neniä ja kaikki paikat ovat kirjaimellisesti täynnä keltaista höttöä.

Alkavalle viikolle mahtuu taas kaikenlaista mukavaa puuhaa! Toivottavasti ilmat pysyvät suopeina, ainakin loppuviikolle toiveena sen tyyppisiä kelejä, jolloin työpäivää voisi mennä viettämään metsään. Oi kyllä, metsäänpä hyvinkin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti