kun plussat voittavat miinukset

Tänään on satanut koko päivän. Matalapaine saa pääni kipeäksi, vai onko se sittenkin tämä sunnuntaipäivä, joka reagoi jo tulevan viikon menoihin? Kiirepuheeseen en lähde, mutta hoppua pukkaa. Tiedossa monta mukavaa puuhaa, mutta onko aikatauluissa varaa kaikelle, tasapainoisesti ja tarpeeksi? Stressaajatyyppi ja yrittäjyys ei ole ehkä ihan paras mahdollinen yhdistelmä.

Heitin keltaisen sadetakin niskaan ja lähdin kaatosateeseen tamppaamaan tunniksi. Päänsärky hellitti, mutta nyt illalla olo on taas yhtälailla suhmurainen. Tein töitä useamman tunnin, jottei huomiselle kasaannu yhteen syssyyn. Helpottaa sunnuntain ja maanantain välisen yön nukkumista, kun saa muutamia asioita hoidettua ennakkoon.

Se hyvä tässä onkin, yrittäjyydessä. Voi itse päättää milloin, missä ja kuinka paljon töitä tekee. Vapaus, itsenäisyys ja omista aikatauluista päättäminen tuottaa siltikin ajoittain harmaita hiuksia.

Niin tai näin, saan tätä työtä tehdessäni toteuttaa omia unelmiani, ei muiden. Se yrittäjyydessä on kaikkein parasta.

ulkoilua urakalla

Viikonloppu on lähtenyt käyntiin ulkoilmasta nauttien. Myös eilen koko päivä vietettiin ulkosalla - osallistuin nimittäin asiakkaan järjestämään tapahtumaan, jossa etätöitä tehtiin metsässä. Kyllä, metsässä - lintujen laulaessa, järven liplatellessa, muutama hyttynenkin kävi välillä inisemässä. Tauolla luomukahvia nuotiolla, väliin kävelyretki näköalatornille, jonka jälkeen sudennälkäisenä mitä parhainta jauhelihasoppaa. Fiilis kuuden tunnin ulkoilmatyöskentelyn jälkeen oli aivan mahtava, ja voitte arvata, että uni tuli illalla nopeasti. En muistakaan, milloin viimeksi nukkumaan mennessä silmät sulkiessa seuraavan kerran tiedostetussa tilassa olisin aamulal silmät avatessa, yhdeksän nukutun tunnin jälkeen.

Tänään suuntasimme koko perheen voimin merellisiin maisemiin, jossa kävin muutaman tunnin kuvailemassa toiselle asiakkaalle veneilytapahtuman avajaisia. Lähtiessämme satoi kaatamalla, tais tulla jotain rakeenpoikastakin, mutta saaristossa paistoi välillä jopa aurinko, vaikka tuuli tukan sekoittikin. Merimaisema yhdistettynä ulkoiluun on kyllä ihmisen parasta aikaa.

Tästäpä on hyvä jatkaa viikonlopun viettoa, Suomen jääkiekkomiehetkin voitti juuri itänaapurin. 

niitä kesän merkkejä

Tikulla silmään sitä joka aurinkoisia toukokuun päiviä liian kuumiksi voivottelee. Ei voisi paremmin pienen ihmisen asiat olla, kun voi viettää koko iltapäivän parvekkeella auringossa lempikohdassa, välillä vienosti vilvoittavan tuulen tuivertaessa ja jossain kauempana suurten ja vanhojen koivujen suhistellessa. Sisätiloista kantautuu juuri uunista tulleen, kevään ensimmäisen raparperipiirakan tuoksu - piirakan kannattaa antaa olla ihan hetkisen omissa oloissaan ennen nauttimista, kuitenkin niin, että vaniljajäätelö juuri ja juuri sulaa lämpimän piirakan päälle. Tuon ajoituksen kanssa pitää olla tarkkana. Mutta kesän merkkejä moiset rapsupiirakkaleipomiset, naapurintädin raparpereistä tietenkin. Lupa saatu.

Olen monena iltana ja aamuna hipsinyt kotipihalle nuukuttelemaan alkavaa kesää, kuvailemaan loistoonsa puhjenneita puita ja kukkia. Näin nimittäin taannoin unta, että olikin jo syksy, aamut kylmät ja pimeät. Joka hetkestä pitää nauttia, jopa niistä inhottavimmistakin, kun siitepölyt hyökkäävät kutisuttamaan neniä ja kaikki paikat ovat kirjaimellisesti täynnä keltaista höttöä.

Alkavalle viikolle mahtuu taas kaikenlaista mukavaa puuhaa! Toivottavasti ilmat pysyvät suopeina, ainakin loppuviikolle toiveena sen tyyppisiä kelejä, jolloin työpäivää voisi mennä viettämään metsään. Oi kyllä, metsäänpä hyvinkin. 

ihan pihalla

Olen tällä viikolla sykkinyt menemään sinne sun tänne. Viikko on paikotellen tuntunut jopa pitkältä, kun on ollut menoa jos jonkinmoista. Perheen rytmi on muuttunut toisenlaiseksi, kun yksi lähtee Turkuun, toinen Helsinkiin ja kolmas harjoittelee yksinoloa kotona koulun jälkeen. Tuntuu ennen kaikkea vapauttavalta, kun kaikkea menemistä ei tarvitse enää suunnitella läpsystä vaihdolla tai huhuilla isovanhempia hätiin muutamaksi tunniksi. Tämä tarkoittaa ainoastaan sitä, että meidän pikkupallerosta on tullut iso tyttö.

Viikonlopulle on luvattu lämmintä ja aurinkoista keliä. Katse suuntaa siis terassille, lenkkipolulle, grilliruokiin, nurmikonleikkuuseen, kesäkukkien istutuksiin ja kaikenlaisiin muihin ulkona tapahtuviin puuhiin. Käy mulle!

viime aikoina

Melkein kahden viikon blogitauko tapahtui suunnittelemattomasti, sillä taannoiset viikot ovat yksinkertaisesti vieneet mennessään. Aamulenkkirutiini kulkee kuten aiemminkin, työrintamalla riittää säpinää ja työmatkailut Helsingin suuntaan kuluttavat istumalihaksia. Innokas sisäinen puutarhuri heräilee kevääseen samaan tahtiin kukkapenkistä nousevien kevätkukkien kanssa ja suunnitelmat istutuksille ovat jo täydessä vauhdissa. Kunpa vaan ehtisi tekemään tuollekin asialle jotakin! Viikonlopulle vahva ehkä, sillä aikataulullisesti ainakin näyttäisi vähän rauhallisempaa viikonlopunviettoa.

Sisustuspuolella on koettu viime viikkojen aikana suurimmat mullistukset. Vaikkei siis mitään sen suurempaa ei tapahtunutkaan, muutoksen vaikutukset ovat mittavat - ja ennen kaikkea nollabudjetilla. Muutokseen riitti pelkästään yhteissessio talon muiden asukkaiden kanssa, tarpeiden läpikäynti ja olemassa olevien huonekalujen inventointi.

Talomme alakerrassahan on ainakin yksiön verran ns. vapaata tilaa, jota käytetään ensisijaisesti läpikulkuun ja huonekalujen säilytykseen. Olen koko alkuvuoden kitissyt toiveesta saada oman työtilan, työpöydän tai minkä tahansa rajatun alueen, jolle voisin koneeni kanssa majoittautua ja josta olisi näkymät ulos. Tila on nyt hyötykäytössä ja olen tällä viikolla kahdesti siellä työaikaani viettänyt. Vielä kun tuo musiikinkuuntelupuoli saataisiin kaiuttimien osalta kuntoon...

PS. Yritän parantaa tapani postaustahtien suhteen. Kevät on vienyt mennessään.