tiistai 23. huhtikuuta 2019

minun kaupunkini








Menneet pääsiäispyhät aloittivat keväisen herätyksen pihamaalla ja terasseilla. Aamulenkin jälkeen hengityksen ja mielen saa tasaantumaan keinussa kiikkuen ja lämpimistä aurigonsäteistä nauttien. Aamut ovat vielä kohmeisia, mutta en malta olla avaamatta yläkerran ovea ja nauttia kymmenien lintujen kuorolaulannasta ja raikkaasta kevätaamusta.

Mietin aamulla asiakaspalaverista kotiin tullessani kuinka etuoikeutettua onkaan käyttää työmatkaan aikaa muutama minuutti. Useampia minuutteja, mikäli otan paikasta toiseen siirtymisen liikunnalliselta kannalta. Helsinkiin sinkoilussa on tavallaan oma viehätyksensä, päästä hetkeksi ihmisvilinään ja isoon kaupunkiin, mutta rehellisesti todettakoon yhdeksän vuoden tehneen tehtävänsä ja mieli kokonaan kotiutunut takaisin syntymäkaupunkiin. Paikalliset asiakkuudet, työprojektit ja kaupungin kehittämistyöt pelkästään vahvistavat positiivista tunnetta kaupungista, jossa ehdottomasti haluan tällä hetkellä elää ja asua.

Ja olla myös ylpeä siitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti