Maaliskuu on tuonut mukanaan ihan kokonaan uudenlaista virtaa. Hämmentävää kyllä, valon määrän lisääntyessä olen joka kevät tuntenut puhdin vähentyneen ja sama tapahtui tänäkin keväänä. On tässä toki ollut vähän henkisesti haipakkaa. Syksyllä aloitettu reipas uintiharrastuskin on jäänyt tämän vuoden osalta kokonaan. Nyt tuntuu siltä, että puhtia taas riittäisi.
Aamulenkin jälkeen istahdin vähäksi aikaa alaterassin keinuun istumaan. Aurinko tuntuu jo lämpimältä kohtaan, johon ei tuuli ei osu. Mietin kesäistutuksia ja sitä, kuinka pitkä aika onkaan vielä kukkien istuttamiseen. Kukkapenkistä pilkottanut jouluruusun nuppu antaa lupauksen tulevasta - kyllä se kevät vaan on tuloillaan! Löysin vielä kaappeja siivoillessani toissavuotisia hilinsiemeniä ja avot, itämisen ihmettä ei voi enää estää. Saavatpahan ystävät, sukulaiset ja naapurit tuliaisviemisiksi omat hilinsä.
Jostain syystä nukkumatti heitti unihiekkansa eilen jo ennen kuin kympin uutiset ehti edes alkaakaan, ja herätti aurinkoiseen aamuun ennen seitsemää. Lenkin jälkeinen aamusauna, mikäs sen parempaa. Kello on vasta puoli kaksi ja tuntuu, että tässähän on ehtinyt tehdä jo vaikka mitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti