maaliskuun viimeinen

Lapsi vietti viikonlopun partioleirillä ja sunnuntaina iltapäivällä kotiin palasi uuden ansiomerkin suorittanut reipas sudenpentu. Kun on tottunut kolmen hengen bändiin, on jokseenkin erilaista päätahdinsoittajan ollessa toisaalla. Viikonlopun tuloksena yhdet pestyt sisärappuset ja kolmet ikkunat. Onneksi kotona käy taas tasainen höpötys.

Kellot viritettiin käymään kesäajassa ja huomenna sujahdetaan huhtikuun puolelle. Sunnuntaiaamupäivä enteili tiskirättisadetta ja ruohikko sai taas valkoisen höttöpeitteen, mutta iltapäivästä onneksi paistoi aurinko, sulatti juuri sataneen hötön ja ruusupuskien kevätleikkaus kutsui.

Jännittäviä aikoja tässä elellään. Monenmoista on menossa ja tulossa, erilaisia mukavia asioita putkahtelee sieltä täältä, ihan yllättäenkin. 

hitaasti, mutta varmasti

Oispa hei jo pääsiäinen! Viime vuonna pääsiäistä vietettiin juuri nyt, tänä vuonna saadaan odotella vielä kuukauden päivät, vaikka neljän päivän putki lammasherkkuja nyt jo kiinnostelisikin. Kuukauden päästä todennäköisesti (ei tosin ehkä kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa) kaikki tuo lumi on sulannut pois, ehkä voisi vienosti jo unelmoida lasillisesesta aurinkoisella yläterasilla? (Se tosin tarkoittaisi myös terassinpesua...)

Mennyt viikko on ollut sangen mielenkiintoinen. Kuten kuvasarjan hentoiset hilin alut, myös työrintamalla on nähty hitaasti mutta varmasti alkuun lähteneitä projekteja. Mielenkiintoista nähdä, mihin ne kaikki aikanaan johtaa! Se ehkä tässä yrittäjyyden epäsäännöllisyydessä on kaikkein jännittävintä, että toisinaan voi kosahtaa kovaakin. Suuntaan tai toiseen.

Mutta hetkonen, tänäänhän olis perjantai! Viikonloppuna meikämandoliini ja tuo Mies tuolla kirmaavat isolle kirkolle seminaariin, joka todennäköisesti on silmiä ja korvia avaava kokemus kaikenpuolin. Himpun verran eli vähän harmittaa istua koko viikonloppu sisätiloissa, aurinkoakin kun kai luvattu, mutta tiedossa on varsin mielenkiintoinen seminaariviikonloppu. 

kohti uutta viikkoa

Ei uskoisi kun ulos katsoo, että parin viikon päästä on jo huhtikuu. Onneksi heitin jo heti aamusta lenkkituokion, kiersin pitkästä aikaa myös lähikirpputorin kautta. Tyhjin käsin matkaa tietenkin taas jatkoin, ehkä kirppishaukan silmä on väsähtänyt tai ostosmaku mutkistunut. 50-lukulainen liinavaatekaappikin antaa odottaa itseään, mutta ehkä sellaisen jostain joskus vielä löydän (yhteystiedot löytyvät tuosta oikeasta renasta mikäli kenties haluat myydä omasi!).

Sunnuntai-iltapäivisin on aikaa käydä läpi alkavan viikon ohjelmaa, tehdä suunnitelmia tehtäville töille ja unelmoida tulevasta. Olen merkannut viikon uimahallikeikat kalenteriin, jolloin ainakin periaattellinen mahdollisuus uintituokiolle on olemassa. Sadan kilsan lenkkitavoite jää todennäköisesti haaveeksi tässäkin kuussa, mutta tavoitteensa se on joka kuukausi. Tavoitteita näet pitää olla.

Toivottavasti ensi viikolle suotaisiin paljon aurinkoisen päiviä. 

musiikkivideoiden myötä viikonlopun viettoon

Perjantai-iltojen iloksi olemme kehitelleet tavaksi viettää Levyraatia, jossa jokainen valitsee mieleisiänsä kappaleita ja ne katsotaan yhdessä älytelevision YouTube-sovelluksen kautta. Jep, taidamme ehkä olla maailmankaikkeuden ainoita, jotka käyttää älytelevisiolla YT-sovellusta. Oli miten oli, eilenkin kuultiin taas vahvasti ysäripainoitteista poppia ainakin oman listani osalta, Madonnaa, a-haata ja Daft Punkkia, Lapsukainen oli valinnut Robbaria ja Darudea. Miehen lista ei juurikaan yllättänyt, sillä sieltä löytyi jotain Top Gunin Soundtrackilta tai Ultra Bralta.

Videot tuovat mukavasti lisämausteensa musiikin kuunteluun. Lasta pelotti a-han Sun always shines on TV:n valkoiset, ilmeelliset mallinuket. Uusimmissa videoissa Robbari tanssii eriparilenkkareidensa ja tuntemattomien räppikavereidensa kanssa Bangkokin korkeilla katoilla.

Niin että jos joku sattuu menemään perjantai-iltaisin tästä kotikadulta talomme ohi ja näkee hullunmoista krebaamista ikkunasta, se ollaan me Lapsukaisen kanssa tanssimassa biisivalintojamme. Ultra Brata kun on vähän vaikea tanssia villisti.

kevättä ja tortilla-kestien suunnittelua

Viimeisimmästä kirjoituskerrasta onkin kulunut hyvä tovi. Kuun alussa paistoi aurinko, on toki aurinko paistellut viime viikkoinakin. Mieli tuntuu kuitenkin yhtä aaltoilevalta kuin kevätsää - toisinaan sataa kevyttä lunta kuin sellaisessa lasisessa pallokoristeessa, jota heiluttamalla vedessä olevat valkoiset hippuset heittelehtivät vimmatusti puolelta toiselle. Toisinaan taas aurinko lämmittää niin, että tuulettomalla paikalla tekee mieli nakata talvitakki syrjään ja antaa pisamien herätä.

Onneksi on jo torstai, vaikka koko ajanhan on joko maanantai tai perjantai. Viikonlopulle toivon aurinkoisia kevätsäitä, jotka houkuttelisivat juoksuhommiin linnunlaulua kuuntelemaan. Tai sitten ihan yksinkertaisesti järjestetään oman perheen kesken tortilla-kestit, joita Pikkarainen on jo monena viikonloppuna niin toivonut.

uutta virtaa

Maaliskuu on tuonut mukanaan ihan kokonaan uudenlaista virtaa. Hämmentävää kyllä, valon määrän lisääntyessä olen joka kevät tuntenut puhdin vähentyneen ja sama tapahtui tänäkin keväänä. On tässä toki ollut vähän henkisesti haipakkaa. Syksyllä aloitettu reipas uintiharrastuskin on jäänyt tämän vuoden osalta kokonaan. Nyt tuntuu siltä, että puhtia taas riittäisi.

Aamulenkin jälkeen istahdin vähäksi aikaa alaterassin keinuun istumaan. Aurinko tuntuu jo lämpimältä kohtaan, johon ei tuuli ei osu. Mietin kesäistutuksia ja sitä, kuinka pitkä aika onkaan vielä kukkien istuttamiseen. Kukkapenkistä pilkottanut jouluruusun nuppu antaa lupauksen tulevasta - kyllä se kevät vaan on tuloillaan! Löysin vielä kaappeja siivoillessani toissavuotisia hilinsiemeniä ja avot, itämisen ihmettä ei voi enää estää. Saavatpahan ystävät, sukulaiset ja naapurit tuliaisviemisiksi omat hilinsä.

Jostain syystä nukkumatti heitti unihiekkansa eilen jo ennen kuin kympin uutiset ehti edes alkaakaan, ja herätti aurinkoiseen aamuun ennen seitsemää. Lenkin jälkeinen aamusauna, mikäs sen parempaa. Kello on vasta puoli kaksi ja tuntuu, että tässähän on ehtinyt tehdä jo vaikka mitä.