Viikonloppuhan se siellä häämöttää kun samanaikaisesti niskaan hengittää vatsataudin uhkanpoikanen. Lapsi on viettänyt tämän päivän sairastelevana karhunpoikasena ja äitinsä kuulostelee alinomaan oman mahansa murinoita peläten, että tämä taisi nyt olla se syömishetki, joka ei välttämättä tule sisällä pysymään. Elämme jännittäviä aikoja siis. Terveyttä toivoen, sillä olen vihdoinkin saanut hyvän lenkkeilyputken päälle.
Taannoinen hiihtolomaviikko oli varsin hyvä. Työrintamalla on koettu hiuksenhienoja muutoksia, parempaan suuntaan sikäli, että olen saanut jälleen nukuttua. Pari sangen mielenkiintoista työprojektia menoillaan ja toivottavasti monia vastaavia polkaistaan käyntiin lähiviikkoina.
Silti, luottavaisin mielin kevättä kohti - huomenna on jo maaliskuu!