Valkoinen kurittaja jäi tulematta eikä inferno iskenyt, 20 senttiä lunta kuulostaa... ihan normaalilta talvelta? Pyyhälsin silti aamupalan jälkeen lumenluontihommiin pihalle, jotta Mies saa autonsa ulos tallista ja pääsee työreissulleen isolle kirkolle, jonne odotettiin vuosituhannen pahinta liikennekaaosta.
Siinä lunta naapurin pihan puolelle viskoessani mietin, että toivottavasti tätä ei tarvitse ainakaan tänään enää toistamiseen tehdä. En ole oikein koskaan ymmärtänyt lumenluontia hyötyliikuntamielessä, polttaa se kaloreita tahi ei, sillä 1. en yleisesti pidä lumesta tai talvesta 2. lumenluonnissa tulee poikkeuksetta AINA hiki, vaikka pukisin miten vähän päälle.
Pääsispä taas jatkamaan polskimisharrastusta. Pitänee odotella vielä hetki, sillä aurinkoa pari viikkoa nähnyt kuontalo huutaa parhaillaan hoosiannaa, vaikka läträisin bepantteenilla aamuin illoin.
Vaikeeta on niin vaikeeta. Onneksi sentään aamuviiden herätykset ovat normalisoituneet eikä illallakaan tarvitse enää hermojaan menettää kun väsyttää niimmaarpirusti. Sen sijaan kurkkuun on pesiytynyt kaktus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti