lauantai 5. tammikuuta 2019

myrskyn jälkeen







Pabukin, tuon trooppisen hirmumyrskyn runnoman meren äänet ovat sanoinkuvaamattomat. Ne kuulostavat kuin tasaisesti ukkostaisi, monta tuntia putkeen. Sai siltä, kun suurikokoinen lentokone  jylisee nousukiidossa. Ääniä kun kuuntelee huojuvassa bambumajassa hyttysverkkoon kääriytyneenä, ei aamulla myrskyn laannuttua ole ehkä niin hehkeä olo. Onneksi siinä myrskyä kuunnellessa en vielä tiennyt, että yön aikana talon sisälle oli tuulta suojaan tullut myös muitakin viidakon eläimiä...

Pabuk-myrsky liikkui majapaikkamme yli pohjoisempaa, joten emme olleet missään vaiheessa edes varsinaisesti myrskyn silmässä. En osaa kuvitellakaan miltä tuulet, kaatosade ja äänet ovat tuntuneet Siiaminlahden puolella, alueilla, jonne myrsky osui pahemmin. En myöskään muista, milloin olisin pelännyt yhtä paljon kuin viime yönä myrskytuulta kuunnellessani.

Kerroinko, että tämä on meidän 11. matkamme Thaimaahan? Ensimmäistä kertaa olimme menossa Khao Lakiin vuonna 2005, kaksi viikkoa tsunamin jälkeen. Päätimme matkustaa Thaimaahan tsunamista huolimatta ja saimme vaihdettua lomapaikkamme Koh Samuille - saarelle, jossa tuskin näki muita turisteja. Siitä lähtien olemme matkustelleet eri alueille Thaimaassa, samoillekin saarille, mutta eri rannoille tai majapaikkoihin. Joka ikinen kerta, siis toistan, joka ikinen kerta tällä ollessamme maassa on tapahtunut jotain: on ollut vallankaappausta, kuninkaan siskon kuolemaa, kuninkaan kuolemaa, lintuinfluenssaa, terrori-iskuja - ja nyt tämä trooppinen hirmumyrsky.

No mutta, siellähän taitaa pilvien välistä pilkottaa aurinko! Gotta go.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti