viimeistä viedään

Niin vaan saatiin se pimeä marraskuu taputeltua, viimeistä viedään. Muutama päivä sitten satoi reipas ensilumi, tänään lumi on jo loskana tienreunoilla. Me ei talven kanssa olla bestiksiä, mutta myönnettäköön, että rankka lumisade ja auton etsiminen lumikinoksesta työpäivän jälkeen toi ainakin jouluisan olon. Tai siis lisäsi sitä edelleen - jouluisessa tunnelmissahan tässä on menty jo monta viikkoa.

Huomenna avautuu joulukalenterien ensimmäiset luukut, lapsonen on jo useamman päivän innokkaasti käynyt kurkkimassa kalenterinsa paketteja eteisessä. Tälläkin kertaa kääröihin pääsi paljon hyödyllisiä pikkulahjuksia kuten sukkia, luettavaa ja tehtäviä - meillä ei karkkilahjoja ei joulukalenterissa olekaan, ellei xylitol-purkkaa lasketa tuohon kategoriaan.

Saa nähdä, saadaanko joulukuusi sisälle jo viikonlopun aikana. Se mikä ainakin on varmaa - pikkujoulukinkku on ollut Isällä suolassa jo edellisviikosta ja se tullaan grillaamaan ulkogrillissä sunnuntaina.

Niin ja tietysti ne joululaulut, joulumyyjäiset ja höyryävät glögit.

viikkokatsaus

Hiiohoi, hauskuuksia horisontissa! Vietettiin osa menneestä viikosta keskenämme lapsukaisen kanssa kun Mies huiteli työreissuillansa. Me tytöt pistettiin leipoen pipareita ja katsottiin joululeffoja. Työrintamalla riitti mukavasti vipinää ja kävin vihdoin herättelemässä vanhaa uintiharrastusta. Tavoitteena on pyrkiä käymään polskimassa vähintään kaksi kertaa viikossa, eli huomenna taas uippiskassi olalle ja menoksi.

Viikonloppuna saatiin myös pikkujoulukausi reippaanlaisesti korkattua. Nelikymppinen kroppa ei enää kestä samalla menolla aamuviiteen hippaamista ja hullunmoista tanssimista, mutta voi tytöt ja pojat miten hauskaa oli! Pääsen omaan tuttuun unirytmiini ehkä keskiviikkoon mennessä...

Mutta kyllä, ensi viikolla alkaa joulukuu!

pikkuhiljaa, pikkuhiljaa...

Mennyt viikko on ollut täynnä upeita asioita ja ihania jälleennäkemisiä. Irtiotto arjesta sujui juuri niinkuin pitikin saaden näyttämään ja tuntemaan omat nurkat entistä kotoisemmilta. Myös viikonloppu sen suurempia suunnitteluja tuli juuri oikeaan saumaan.

Ensimmäiset joulumyyjäiset koettu, joulumusiikki on soinut jo edellisviikonlopusta lähtien. Lauantaina aamulla kun olin valitsemassa uutta jouluista soittolistaa, mutisi Mies jotain, mutta eipä auta Miehen mutinat kun saa asua samassa taloudessa kahden vakavasti jouluun hurahtaneen kanssa. Lapsihan on jo kuukaudenpäivät pitänyt tonttupukua.

Myös ensimmäiset joululahjat on jo hankittu. Lapsosen joulukalenteri on paketoimista vaille valmis. Taidanpa silti nauttia ensin tuosta harvinaisesta valoilmiöstä, sillä kun pimeä laskeutuu, keitän glögiä ja tonttuilen kalenterin valmiiksi.

irtiotto arjesta

Pyrin mahdollisimman paljon ja jatkuvasti pitämään positiivisen mielialan yllä edellisen postauksen tavoin. Mutta tuo harmaus tekee hulluksi. Ei mikään määrä reippailuja, yöunta, kynttilöitä tai saavillisia glögiä auta, kun ulkona on tuollainen pistetään-mieliala-matalaksi-keli. Meikäläisen pitäisi varmaankin elää kirkasvalolampun kumppanina aamusta iltaan, jotta saisin tarpeeksi energiaa perustoimintaan, puhumattakaan kirjoituksellisesta inspiraatiosta, jota... noh, pitäisi päivittäin useamman tunnin ajan harrastaa.

Irtiotto arjesta, jep, kuulostaa ehkä kliseiseltä, mutta en ainoastaan usko vaan tiedän, että se toimii. Pari seuraavaa päivää menee isolla kirkolla ja agendalla työnteon lisäksi upean naisjaoston kokoontuminen, lounastelua ex-kollegojen kanssa arkadianmäellä ja uuden suomalaisen muotikeskuksen VIP-avajaisia.

Ja mahdollisimman paljon virtaa varastoon pääkaupungin vilinästä.

marraskuu

Lokakuu oli ja meni. Ihan hyvä niin. Marraskuu on pitkä, kurja ja pimeä, mutta marraskuussa voi aloitella valmistelun jouluun, eikös juu? Kyllä me tästäkin marraskuusta siis selvitään.

Tällä viikolla on juhlittu halloweeniä - juhlaa, joka pitäisi ehdottomasti saada suuremman huomion keskellä pimeää syksyä. Ehkei niin karnevaaliluonteista ja kaupallisuutta mitä rapakon takana, mutta ehdottomasti kyllä kiitos pikkunoitien peloitteluille, kurpitsalyhdyille, yleiselle hulluttelulle ja kaikenlaiselle herkuttelulle.

Niin että mitä siitä sitten, vaikka päivät lyhenee ja ulkona sataa. Minä ainakin aion potkaista uuteen menopeliini lisää vauhtia, tuikata lisävaihteen päälle ja elvyttää vanhan uintiharrastuksen uudestaan, jotta tästä synkästä säästä ja pimeydestä selviää.

PS. Tiedättekö mikä oli tämän viikon ehdottomin kohokohta? Se, että Tonttu Toljanteri alkoi seurata Twitterissä. Se jos jokin on joulun merkki se.