Olen koko viikonlopun ajan kerännyt energiaa varastoon tulevaa arkiviikkoa varten puuhastelemalla kivoja asioita - haahuillut kotosalla, makoskellut sohvalla, leiponut omenapiirakkaa, pelaillut Super Mariota, napsinut rikkaruohoja puutarhassa. En käynyt kertaakaan lenkillä, vaikka yleisesti lenkkituokiot nostattaa energiatasoja huomattavasti paremmin kuin esimerkiksi makoskelut sohvannurkassa. Ei ole huvittanut sateessa juosta.
Ensi viikon perjantaina menen viimeisen kerran työpaikkaan, jossa olen viettänyt kahdeksan vuotta elämästäni - melko vaiherikkaan ja repaleisen työurani aikana olen tuossa paikassa työskennellyt kaikkein pisimpään. Ensi viikon jälkeen työmatkaan menee kävellen 15 minuuttia, pyörällä viisi. Ensi viikon jälkeen toimin yrittäjänä - sana, jota kauhistelin viettäen kaiken ajan vanhempieni elintarvikeliikkeen takahuoneessa yrittäjäpariskunnan lapsena. Sana, joka ei tunnu enää niin ahdistavalta kuin muutama viikko sitten, kun pähkäilin liiketoimintasuunnitelmaa ja laskeskelin kannattavuuslaskelmaa.
Yksi asia kerrallaan.