Kymmenen vuotta sitten aloitin työurani ison kansainvälisen elektroniikkayrityksen palveluksessa. Olin aiemmin työskennellyt erinäisissä tehtävissä, jossa ei juurikaan kielitaitoa tarvittu. Uuden työpaikan virallinen työskentelykieli oli englanti ja kielitaidossa lukiopohja - ei mikään paras yhtälö viestinnän ammattilaiselle, joka noin muutoin kotimaisissa keskustelutilanteissa ei aiemmin ollut sanattomaksi jäänyt.
Tuli ammattisanastot, pohjoismaiset tiimipalaverit, esiintymiset isolle yleisölle. Jännitin kaikkea kohtaamista älyttömästi. Passiivinen osallistumiseni palavereihin koettiin taatusti negatiiviseksi, koska mielummin tarkkailin tuppisuuna kuin olisin kertonut mielipiteeni vieraalla kielellä.
Mutta niin sitä vaan oppii. Kokemusta kertyy ja itsevarmuutta karttuu. Päivittäiset palaverit sujuivat ilman ylimääräistä hermoilua. Esiintyminen isolle porukalle vieraalla kielellä tuntuu nykyään useimmiten jopa sangen mukavalta.
Tänäänkin LinkedIn-strategian esittely ja somestatistiikan analysointi meni tuosta noin vaan ilman yöunien menettämistä.
Sanoisin, että aika jees. Täytyypä muistaa tämä kyseinen hetki, kun maanantait meinaa kaatua päälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti