juhannusterveiset

Juhannus sai kaikesta huolimatta samoja tuttuja piirteitä diskoineen, kukkaseppeleineen, mökkeilyineen ja juhannussaunoineen. Ennen kaikkea sää ei pettänyt tänäkään juhannuksena, mutta eipä se paljoa haitannut kaupunkijuhannuksen viettoa. En muista milloin olisin viimeksi käynyt aamulenkillä juhannusaattona, vettä satoi ja tuuli tuiversi, mutta tuntui hyvältä kirmata läpi aution kaupungin.

Tänään aurinkoiseen aamuun herätään hyvin levänneinä, kiireetön aamupalahetki ja lenkkipolku kutsuu. Mies on hankkinut oman kesäprojektin itselleen ja meinaa netistä löytyvien korjausvideoiden pohjalta saattaa kuntoon vuosia mökillä tarpeettomana säilytetyn perämoottorin ja kunnostaa Busterin jälleen merikelpoiseksi.

lauantai-iltana

Olen viikon sisällä ollut kotona korkeitaan kaksi vuorokautta. Viikkoon on mahtunut mm. yöpymisiä kolmessa eri maan hotellissa, tiimipäivä Tukholman saaristossa, firman kesäjuhla Helsingin kattojen yllä, uuden työntekijän perehdyttämistä, melontaa lohikäärmeveneellä Tonavassa sekä porukkahikoilemista Suomi-verkkareissa.

Viime päiviä ovat vahvasti yhdistäneet tiimityöskentely, yhdessä tekeminen ja ystävyys. Vaikka yöunet ovat jääneet vähälle useampaan kertaan tällä viikolla, päivät ovat ehdottomasti ollet kaiken sen arvoista.

Juhannuksena en aio pakkailla tai purkaa muutoin kuin mökkivisiitin verran. Oma sänky, kodin terassille paistava ilta-aurinko eikä hyttysiä. Nyt tekee mieli vaan olla kotona. Käydä lenkillä, saunassa ja syödä mansikoita.

Päivitin keittiön seinäkalenterin viideksi viikoksi eteenpäin. Seuraavat viikot näyttävät ihanan tyhjiltä.

Ja ennen kaikkea kesäloma siintää 21 päivän päässä. 

keikkaa pukkaa

Purin matkalaukun viikonlopun Itävallan matkan jälkeen, pesin koneellisen pyykkiä, tein erittäin kohmeisen työpäivän, kastoin sisä- ja ulkokukat sekä yrtit, laitoin paikat kuntoon ja pakkasin repun kolmen päivän työmatkaa varten. Kaikki mahdolliset väliajat vietin lapsukainen kainalossa.

No, viikonloppuna ehkä taaas helpottaa. Pionitkin ovat ehkä silloin jo avautuneet.

hyviä hetkiä

Kymmenen vuotta sitten aloitin työurani ison kansainvälisen elektroniikkayrityksen palveluksessa. Olin aiemmin työskennellyt erinäisissä tehtävissä, jossa ei juurikaan kielitaitoa tarvittu. Uuden työpaikan virallinen työskentelykieli oli englanti ja kielitaidossa lukiopohja - ei mikään paras yhtälö viestinnän ammattilaiselle, joka noin muutoin kotimaisissa keskustelutilanteissa ei aiemmin ollut sanattomaksi jäänyt.

Tuli ammattisanastot, pohjoismaiset tiimipalaverit, esiintymiset isolle yleisölle. Jännitin kaikkea kohtaamista älyttömästi. Passiivinen osallistumiseni palavereihin koettiin taatusti negatiiviseksi, koska mielummin tarkkailin tuppisuuna kuin olisin kertonut mielipiteeni vieraalla kielellä.

Mutta niin sitä vaan oppii. Kokemusta kertyy ja itsevarmuutta karttuu. Päivittäiset palaverit sujuivat ilman ylimääräistä hermoilua. Esiintyminen isolle porukalle vieraalla kielellä tuntuu nykyään useimmiten jopa sangen mukavalta.

Tänäänkin LinkedIn-strategian esittely ja somestatistiikan analysointi meni tuosta noin vaan ilman yöunien menettämistä.

Sanoisin, että aika jees. Täytyypä muistaa tämä kyseinen hetki, kun maanantait meinaa kaatua päälle. 

jo joutui armas aika

Kummipoika sai valkolakin, lapsonen kirmasi kesälomalle ja suvivirsi raikui. Wilma on hiljentynyt 2,5 kuukaudeksi.