flower power

Jeps, jatketaan siis kukkateemalla. Aiheeseen liittyen ja siitä innostuneena Lapsukainen keksi itselleen kesäprojektin keräten 100 erilaista kukkakasvia, kuivattaa kirjan välissä ja liimaa omaan kasvikirjaansa kasvin latinankielisellä nimellä varustettuna. Innostus omaan projektiin on ihailtavaa.

Koululaisen pitkä kesäloma alkaa tuossa tuokiossa, kohta on aikaa keräillä ja kuivatella kukkia. Lauantaina lauletaan yhdessä suvivirttä ja kummipoika saa laittaa valkoisen lakin päähänsä.

kukkaisaa torstaita!

Torstaille tämäkin viikko on jo turahtanut. Juurihan viikonloppua vietettiin seuraavan odottelevan jo vuoroaan ihan tuossa nurkan takana. Toukokuu on hellinyt meitä upealla lämmöllä ja auringonpaisteella, lähimetsässä kukkii jo kielot. Naapurintädin raparperipuska on kasvanut melkoisiin mittasuhteisiin ja jälleen tontinrajan yli huhuiltiin sen ikuisuuskäyttöoikeudesta. Viikonloppuna tiedossa siis rapsupiirakkaa.

Viikonloppu vietetään osittain tyttöporukalla, sillä Mies lentelee vuorokaudeksi työreissulle Kööpenhaminaan. Takaisin ei ole tulemista ilman tanskalaisia sisustuslehtiä - myös muut tuliaistoiveet on tarkkaan käyty läpi.

Sillä aikaa kun Mies käy herkuttelemassa smørrebrødiä, me tytöt hurautamme isollekirkolle ja käymme kuikuilemassa Kansallismuseossa parhaillaan käynnissä olevan Barbie-näyttelyn. Samalla tietysti katsastamme miltä tsadi näyttää ja tuntuu kesällä.

PS. Menee vähän kukkaisella teemalla nämä tämän postauksen kuvat. Ei auta, luonto on nyt kauneimmillaan ja tarjoilee viikko viikolta yhä enemmän kukkivia kauneuksia.

mistä Aniliini-blogi on tehty?

Aniliini-blogin kymmenvuotisfestivaaliviikko alkaa lähestyä loppuaan. Viimeiset kuvat löytyvät ylhäältä, kodin kuvakulmat samat kuin nykyään mutta eri somisteilla. Jännittävää huomata, miten aika pienilläkin jymsteerauksilla muutos voi olla melkoinen.

Kesälomaa ja joulua, arkea ja juhlaa. Eipä sen kummempaa tai hienompaa. Tästä kaikesta Aniliini-blogi on tehty. Upeaa, että olette siellä mukana!

oma koti kullan kallis

Samalla viikolla lapsi aloitti maailman ihanimmalla perhepäivähoitajalla, täytti vuoden ja muuttokamat siirrettiin vuokra-asunnosta omaan taloon. Sopeutumiset uudenlaisiin tilanteisiin Ipana hoiti kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunutkaan.

Talon yläkerta saatiin kokonaan toimintakuntoiseksi muuttopäivänä, mutta koska alakertaan suuntautuvat rappuset antoivat odottaa itseään, piti rappusten aukko peittää lankuilla ja aidoilla vikkeläjalkaisen Ipanan turvallisuuden vuoksi. Alakertaa tehtiin valmiiksi kevään aikana, hyvin toki piskuinen perheemme pärjäsi yläkerran 80 neliöisessä asuintilassa.

Kodin sisustus on muokkaantunut pikkuhiljaa. Kun katsoo kahdeksan vuoden takaisia kuvia, ei suurempia muutoksia ole juurikaan tapahtunut. Kauaskantoiset valinnat sisustusmateriaaleissa kestävät aikaa ja silmää. Paitsi makuuhuoneen puutapetti, joka meni vaihtoon muutama vuosi sitten kun äitini bongasin sen Emmerdalessa...   

talo valmistuu ja lapsi kasvaa

Muutto takaisin kotikonnuille pääkaupunkiseudulla eletyn 12 vuoden jälkeen oli hyvin helppoa - tuttu kaupunki, kaveripiiri, perhe ja pienen kaupungin edut helpottivat Ipanan ensimmäisen elinvuoden ja talonrakennusprojektin yhteistä liittoa. Tuntui, että vuoden aikana ei tapahtunutkaan muuta kuin raksaa, raksaa ja raksaa, mutta kyllä mukaan mahtui myös paljon muutakin.

Suloinen lapsonen kasvoi ja kehittyi, äitinsä siirtyi takaisin työelämään tytön ollessa kahdeksankuinen viettäen seuraavat viisi kuukautta arkipäivät isänsä seurassa. Mies rakensi taloa minkä suinkin ehti ja Mummi hoiteli Ipanaa. Vuoden vuokrapätkä kerrostalossa oli varsin mukavaa ja ikimuistoista, mutta oman talon valmistuminen ja muuttopuuhat kuumottivat jo kovasti mielessä.