pitkä perjantai

Pitkän perjantain pitkä lenkki ja seuralaisena Backstreet Boys. Lenkin päätteeksi tulevan kesän puutarhaunelmia alakerran keinussa kiikkuen. Pääsiäissauna ja grillattua lammasta. Lapsonen on luonnollisesti ollut koko päivän tyllihameessa ja pupunkorvat päässä.

Lepoa ja rauhaa, siitä on pitkäperjantait tehty. 

ei niin hiljainen viikko

On aika rauhoittua pääsiäisen viettoon. Huomenna lämmitämme pääsiäissaunan, valmistamme herkullisen sous vide -lammasaterian ja katselemme kun rairuoho kasvaa. 

virpoi, varpoi

Lauantain suunnitelmat muuttuivat lennosta ja vietimme päivän tyttöjen kesken. Kipitimme kylille, tsekkasimme tarjonnan, kävimme syömässä ja kipitimme takaisin kotiin. Yhteiset päikkärit, leffa ja paljon perushöpöttelyä.

Aamulla heräsimme aikaisin kesäaikaan siirtymisestä huolimatta. Maailman tärkein ja kaunein huivi oli nostettu esille ja vaatteet useampaan kertaan mietitty. Naapurustosta löytyy nyt monenmonta tuoreiksi ja terveiksi virvottua.

Palmusunnuntain päätteeksi pesasin neljä ikkunaa, ansaitsin lasillisen ja Strömsö-hetken. Tänä vuonna en aio rutista ikkunoiden pesemisestä, sillä eipä tuo pakkopulla rutisemalla ikkunoita puhtaiksi saa.

Nyt nukkumaan että jaksaa taas ahertaa! 

sellainen viikko

Viikko olevinaan alkoi hyvin. Työkuviot toivat valitettavasti hieman ikävän mustia pilviä aurinkoiselle taivaalle ja sama negatiivissävytteinen vire jatkui perjantaihin saakka. Viikonloppu tuli siis jälleen parempaan saumaan mitä ikinä aikaisemmin.

Kaikenlaiset tapahtumat ihmiselämässä pistää ajattelemaan asioita. Henkisesti hektinen aika töissä vaikuttaa taas yöuniin ja löydän itseni miettimässä mitä työpäivän jälkeen taas jäi tekemättä. Tunne on niin ahdistava, että uni ei tahdo tulla sen jälkeen kun on herännyt höpöttelemästä keittiöstä.

Ehkä tämä tästä. Onneksi ensi viikolla on pääsiäinen. Agendalla lammasta joka päivä. Kylään saamme toverit, jotka ovat ihania. Käyn lenkilä aamuizin eikä puhelin naputa siitä, että jotain pitäisi tehdä, kääntää tai selittää.

Mutta nyt, viikonloppu. Kiitos että olet siinä.

vitsojen koristelua ja palautumisaikoja

Sinne se viikonloppu turahti vaikkei mitään erikoisempaa tehty! Tänään oli hieno päivä ulkoilulle - sunnuntailenkillä reippailin napakasti juosten osan matkaa, sillä toukokuussa tavoitteena osallistua paikalliseen juoksutapahtumaan. Urheilukello kertoi suorituksen jälkeen palautusajaksi 23 tuntia, eli jonninverran pitää ehkä vielä harjoitella.

Ensi viikon sunnuntain rekvisiitat on huolella valmisteltu, päivän asusteet valmiiksi suunniteltu ja virpomiskohteet tarkkuudella valittu. Pikkunoidalle päivä tuntuu olevan entistä jännittävämpi ja odotetumpi kuin aikaisempina vuosina.

kukkakuoseja ja kotiinpaluuta

Hengissä ollaan, vaikkei blogi olekaan päivittynyt! Olemme pääseet hienosti jo torstaihin, huomenna Mies palaa matkoiltaan ja elo palautuu onneksi normaaliin. Pikkuipanan kanssa on kyllä ilo olla kahdestaan kotona, tehdä tyttöjen juttuja ja höpötellä hassuja. Lapsi on aina ollut superreipas, reippaus korostuu entisestään tällaisissa tilanteissa. Mutta on meillä silti jo tosi kova ikävä Iskää!

En ihan tarkalleen tiedä mikä näissä kukkakuoseissa nyt oikein on. Harmaanmustaan vaatekaappiin on ilmestynyt ainakin kolme uutta kukkamekkoa, useampi kukkapaita ja tänään hain Postista paketin, josta löytyi lisää kukkaa - myös pöytäliinan muodossa. Omituista.

Huomenna virtuaalinen läpsystävaihto kun suuren korealaisen teknologiayrityksen vuoden suurin lanseeraustapahtuma on käsillä. Siitä sen jälkeen sitten reippaasti viikonlopun viettoon. 

linnanmäellä aika kuluisi nopeammin

Viikonloppu on ollut kovin rauhallinen. Ollaan lueskeltu kirjoja, katsottu Netflix-leffoja ja syöty Vaarin tuomia herkkuja. Eilen kävelimme keskustaan käsi kädessä ja lapsi kirmaili kaverinsa synttäreillä sillä aikaa, kun minä kirmailin lenkille. Tänään taas reippailimme aamupäivällä Mummin luokse ja lapsi jäi antamaan Mummille vähän virtaa kun taas kirmailin lenkille. Askelmittari on kolmen autottoman päivän jälkeen huudellut päivittäisten kävelyjen jälkeen pelkkiä uusia ennätyksiä.

Mietittiin äsken tuossa, että mitenköhän me saataisiin aika kulumaan nopeammin? Linnanmäellä kuulemma.

xoxo

Mies lähti, me tytöt jäätiin. Viikonloppu on aloitettu näyttävästi leffaillalla ja herkuilla. Ennen nukkumaan menoa Pikkuiivari nuuhkutti isänsä kauhtunutta verkkapaitaa ja tippa silmässä mietittiin, että meneeköhän se viikko nopeasti. Niin se vaan on, että kun on kolmikko tottunut kolmikkona toimimaan niin yhden puuttuessa on vaan vähän erilaista.

Viikolla tuli saatettua maaliin yksi loistava Netflix-sarja ja uusia tuotantokausia odotellessa olo on yhtä tyhjä kuin hyvän kirjan jälkeen. Mutta ei tässä hättää mittää, nappasin nimittäin katseluun hiuspantoja ja teinidraamaa sisältävän Gossip Girlin. Jep.

Yolo.

pärjätään

Toki Mies ilmoitti hyvissä ajoin (viime kesänä) lähtevänsä maaliskuussa viikon mittaiselle työmatkalle Kanadaan. Maaliskuu tuntui huisin kaukaiselta mutta tässä sitä nyt ollaan. Perjantaista  lähtien me tytöt ollaan ja pärjätään arkiviikko ihan kaksisteen.

Ihan vaan pari ylimääräistä tekijää tulevan viikon osalta - iltamenoja, koko päivän kestävää koulutusta, myymälähyökkäystä ja tuotteen lanseeraustilaisuutta. Esimerkiksi tämä viikko, edellinen viikko ja monet muut viikot olisivat menneet heittämällä normaaliudellaan ohi ensi viikon.

Mies on tuutannut jääkaapin ja pakastimen täyteen ruokaa ja ostanut naistenpäivän tulppaanit. Isovanhemmat ovat luvanneet kiiruhtaa Ipanaisen seuralaiseksi koulun jälkeen ja iltamenoihin. Kahvinkeitin tulee ladata edellisenä illana valmiiksi aamua varten ja vaatteet viikata etukäteen.

Kyllä me tytöt silti pärjätään.