naamio naamaan ja elämä näyttää taas kauniimmalta

Näkisittepä minut juuri nyt. Olen koko päivän paiskinut töitä nonstoppina ja meinasi lounaskin unohtua syömättä. Ennen iltaruokaa torkahdin sohvalle ja sama väsynyt vire jatkuu nyt illalla. The Beast from the East imee kaikki voimat ja kiristää posket, vaikka paistaahan aurinko kauniisti joka päivä.

Tuikkasin Ho Chi Minh Cityn lentokentältä ostamani kookosnaamion juuri kasvoille. Muut perheenjäsenet näkevät täällä parhaillaan sohvalla seiskan uutisia katsovan Hannibal Lecterin (kuvaa ei ole, mutta ehkä osaatte kuvitella tilanteen). 20 minuutin päästä odotettavissa entistä raikkaampi ja keväisempi iho! Kiitos kyllä!

Keväästä tuli mieleen, että se kuulkaa alkaa huomenna. 

nurkat paukkuu

Aurinko paistaa ja pakkanen pistää nurkat paukkumaan. Näyttäisi siltä, että meidän perheen flunssailut olisi toistaiseksi saatu pois päiväjärjestyksestä. Nyt toiveissa olisi oikein pitkä pätkä räkätauditonta eloa.

Singahdin eilen etäpäivän päätteksi tunnin mittaiselle reippailutuokiolle. Tuntuu jotenkin uskomattomalta, että ulkona on vielä valoisaa neljän jälkeen! Itse asiassa ihan melkein jopa kuuteen saakka.

Näin etäpäiväläisen kannalta voin vaan todeta, että ikkunat ovat kyllä ihan hävyttömän likaiset. Sama virsi joka kevät.

tuffa tider

Miehen flunssa osoittautui sitkeämmäksi tapaukseksi ja influenssaksi. Koko talous on hienoisesti poikkeustilassa, kun peruskuvioita pyörittääkin yksi aikuinen seuranaan yksi reippaanpuoleinen pikkuiivari.

Flunssailut, kiivas työskentelytahti ja ihan vaan rehti lusmuilu ovat pitäneet reippailusta taukoa kuukaudenpäivät. Tänään aamulla ehdin lenkin ohella viuhahtamaan pitkästä aikaa kirpparilla, mutta eipä kirpparihaukalla ole tähän hätään mitään raportoitavaa.

Homman nimi tästä eteenpäin olis seuraava - yks lomailee, toinen sairastelee ja kolmas tekis sitten töitä.

perjantaikuulumisia

Viime viikonloppuna alkanut flunssaepidemia ei ota loppuakseen. Itsellä jo reippaampi olo, pikkuiivarista nyt ei osaa sanoa, koska vetelee sata lasissa noin ylipäänsäkin. Eilen flunssailun aloitti Mies ja tämä tapaus onkin tietysti se haastavin. Ihan kunnolla miesflunssailuun ei tuo tuossa pääse, sillä niin tahtoisi huomenna olla mukana viikonlopun yli kestävällä asevelvollisen suorituskykyä ja sotilastaitoja edistävässä harjoitustapahtumassa.

Me tytöt lähdetään kaikesta huolimatta huomenna käymään isolla kirkolla. Ihan vaan noin muuten vaan, pikkuiivarin hiihtoloman alkajaisten kunniaksi.

nuhanenä

Auringonhattu-uutetta kului, samoin Vietnamista hankittua, hieman epäilyttävää mutta erittäin tehokasta nenäsumutetta. Tukkoisuus on kuitenkin ollut viikonlopun yleistila ja onneksi viikonloppuun ei oltu sovittu muuta ohjelmaa kuin tämän aamuinen sarjakuvahahmojen luisteluesitys.

Pakkaset ja flunssailut ovat pitäneet ulkoilunkin minimissä ja se tuntuu kropassa. Toivottavasti tästä mennään niin olo- kuin lämpötiloissa pelkästään ylöspäin. Hyvää alkavaa viikkoa!

torstai on toivoa täynnä

On taas se aika vuodesta, kun flunssapöpöt vaanivat kaikkialla. Ei tässä hissinnappuita tarvitse nuoleskella vaan riittää, että sattuu lentokoneessa istumaan pärskivän matkakumppanin vieressä tai ipanaisen koululuokassa puolet lapsista on (ipanainen mukaan lukien) räkä poskella.

Flunssan alkumetrit etenevät aina sitkeästi tutun kaavan mukaan. Ensimmäisenä kurkkuun pesii ikävä kaktus ja silmät kuivuvat rutikuiviksi. Tässä vaiheessa pitäisi tuikata suihin auringonhattu-uutetta niin paljon kun mahdollista ja pitämään positiivinen vire yllä olotilan korjaamiseksi. Kaavassa  viikonloppu häämöttää yleensä ihan nurkan takana, ihan niinkuin nytkin ja parhaimmassa tapauksessa parin päivän vaakataso-oleskelun jälkeen maanantaiaamuna on jälleen mitä parhaimmassa pelikunnossa arjen aloittaen.

Ainakin viimeksi hattu-uute toimi yllättävän hyvin. Se ja VoF vaakatasossa. Käy mulle, moikka!

helmikuulle sujahti

Mennyt viikko meni länsinaapurissa - tein joko töitä, hiippailin perheen kanssa paatilla tai vietin aikaa (myös hyvin paljon ylimääräistä, omasta tahdosta riippumattomasti) erinäisissä matkustusprosessissa. Perjantaina ehdin pestä yhden koneellisen pyykkiä, viskoa viikon aikana nuupahtaneet tulppaanit kompostiin (kotona asustelleet eivät todellakaan nähneet niiden edes lakastuneen) sekä purkaa ja pakata matkatavaroita. Ja sitten mentiin taas.

Kotikolossa taas, mutta meno jatkuu toki yhtä haipakkaana ensi viikolla mitä edellisinäkin. Huomenna meinasin aloittaa toistuvaisvatsalihasrääkin kivenheiton päässä sijaitsevassa kuntoilukeskuksessa - viime kerralla kun tein kymmenen vatsalihasliikettä lenkin jälkeen en pystynyt nauramaan viikkoon. Jotain siellä siis on.