Miljoonakaupunki Ho Chi Minh City on kaikkea muuta kuin seesteinen, viidakon keskellä sijaitseva lomaresortti. Yöllä sirittävät sirkat tahi ujeltavat kuikat ovat pientä kaupungin ääniin verrattuna - puoli yhdentoista aikaan illalla on esimerkiksi ihan hyvä aika tehdä muutama tunti piikkaustöitä. Kaupungilla kävellessä saa koko ajan olla varuillaan joka suunnasta singahtelevia mopoja, jotka luonnollisesti ajavat myös kävelyteillä. Isojen teiden ylittämiseksi jalankulkijoille on tehty toki liikennevalot, mutta kuka niitä nyt noudattaisi. Suojateitäkin löytyy, mutta ei niillä ole mitään merkitystä.
Phu Quocin saarelle matkustaville vinkiksi - lennot saarelle ja saarelta pois kannattaa ajoittaa niin, että aikaa on riittävästi. Sekä mennessä että tullessa lennot olivat myöhässä ilman syytä, saarelle mennessä viisi tuntia ja tullessa takaisin 2,5 tuntia. Kaikki saarelta tulleet lennot olivat systemaattisesti myöhässä lentoyhtiöstä riippumatta, jotkut vähemmän ja toiset taas enemmän - meillä onneksi tällä kertaa pelkästään 2,5 tuntia ylimääräistä odottelua. Oikeastaan ihan hyvä niin, sillä hieman ylimääräistä aikaa saatiin kulumaan siihen, kun Mies kadotti lentokentällä meikäläisen passin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti