voi tätä ilon ja onnen päivää

Viikonlopunviettomme on vahvasti synttärijuhlintapainotteinen - parit kaverisynttärit ja päälle vielä toinen kattaus kahdeksanvuotiaalle. Koska jengi täällä meillä huitelee koko ajan ties missä, katsottiin parhaaksi hakea kakkua kylän leipomosta ja donitseja lähimarketista.

Ensi viikolla kotikolon miehitys vähenee hetkellisesti, sillä tämä tyttö puikahtaa kolmeksi päiväksi länsinaapuriin työhommiin, mutta koska Ruotsissa on niin mukavaa, loppuviikosta sinne suuntaa paatilla ihan koko perhekin.

Mutta nyt kuitenkin hetkonen rauhallista lauantai-illan viettoa - hissimusiikkia, takkaan tuli ja vietnamilaiset kevätrullat. 

68 + 8

Moikka moi! Täällä kyllä ollaan, vaikka energiatasot edelleen ihan minimissä. Johtunee tuosta alituisesta pimeydestä, joka iski palattuamme kotikamaralle ammoisen aurinkoannoksen jälkeen. Ei auta itku markkinoilla, näillä mennään ja ihastellaan valoa sitten taas joskus toiste.

Onneksi sentään saatiin lumi-inferno, eli normaalia lumisadetta näin meikäläisittäin. Hiihtohommiin ette tätä tyttöä saa, vahva ei myös luistelun kanssa. Mutta reippaalle lenkkeilyretkeilyhetkelle voin lähteä, huomenna heti voisi yrittää ellei pakkaslukemat huitele kymmenissä.

Tänään vietimme suvun vanhimman ja nuorimman synttäreitä. Tovereilla on ikäeroa tasan 60 vuotta ja syntymäpäivät liki toisinaan, joten yhteistuumin päätimme järjestää kimppasynttärit. Mies laittoi lihalla koreaksi, Sisko toi synttärikakun, Mummi paistoi pullat ja Vaari mehukkaan lohen. Kahden tunnin aikana ehdittiin vielä ryystää sumpitkin! Tällaiset yhteissynttärit voisi melkein ottaa tavaksi.

oispa jo kesä

Tein viikonloppuna kuten lupasin - nukuin ja sain päikkärikavereiksi muutkin perheen nuupahtaneet. Sunnuntaiaamulla viskoin menemään ulkoilmareippailua melkein kahdeksan kilometriä. Teki hyvää pitkästä aikaa liikkua ja sykekello oli samaa mieltä - palautusaika 33 tuntia.

Tälle tiistaiaamulle oli suunnitelmissa vastaavanlainen reippailutuokio, mutta purevankylmät tuulet ja pelottava pimeys piti urheiluhullun visusti sisätiloissa. Kattellaan uudestaan sitten loppuviikosta. Mitenköhän pitkään tätä väsymyskoomaa voi syyttää aikaerorasitukseksi?

viikonloppu. yes please.

Eilen klo 4:00, tänään klo 4:30, huomenna ehkä klo 5:00? Onneksi on viikonloppu edessä, aion ehkä vaan nukkua. Välissä saatan kyllä käydä lenkillä. En tehnyt uuden vuoden lupauksia, mutta meinaan urheilla enemmän. 100 kilsan kuukausitavoite on ja pysyy - kunhan vaan saisin sille oikeanlaisen rytmin. Ja enemmän aikaa.

Lupaan myös olla aktiivisempi täällä blogissa - toivottavasti tekin olette täällä vielä. 

menoa, vilskettä ja hukattuja passeja

Miljoonakaupunki Ho Chi Minh City on kaikkea muuta kuin seesteinen, viidakon keskellä sijaitseva lomaresortti. Yöllä sirittävät sirkat tahi ujeltavat kuikat ovat pientä kaupungin ääniin verrattuna - puoli yhdentoista aikaan illalla on esimerkiksi ihan hyvä aika tehdä muutama tunti piikkaustöitä. Kaupungilla kävellessä saa koko ajan olla varuillaan joka suunnasta singahtelevia mopoja, jotka luonnollisesti ajavat myös kävelyteillä. Isojen teiden ylittämiseksi jalankulkijoille on tehty toki liikennevalot, mutta kuka niitä nyt noudattaisi. Suojateitäkin löytyy, mutta ei niillä ole mitään merkitystä.

Phu Quocin saarelle matkustaville vinkiksi - lennot saarelle ja saarelta pois kannattaa ajoittaa niin, että aikaa on riittävästi. Sekä mennessä että tullessa lennot olivat myöhässä ilman syytä, saarelle mennessä viisi tuntia ja tullessa takaisin 2,5 tuntia. Kaikki saarelta tulleet lennot olivat systemaattisesti myöhässä lentoyhtiöstä riippumatta, jotkut vähemmän ja toiset taas enemmän - meillä onneksi tällä kertaa pelkästään 2,5 tuntia ylimääräistä odottelua. Oikeastaan ihan hyvä niin, sillä hieman ylimääräistä aikaa saatiin kulumaan siihen, kun Mies kadotti lentokentällä meikäläisen passin...

duong dong

Viimeinen ilta saarella. Huomenna siirrymme vielä päiväksi Ho Chi Minh Cityyn ennen lentopomppuja Hong Kongin kautta kotosuomeen. Lennot lähtevät yömyöhään ja jo nyt jännittää, kuinka viimeistään yhdeksältä petiin kömpivä lomatiimi pysyy hereillä puolille öin ja yölennon Suomeen.

Kävimme tänään vielä kaupungissa syömässä ja hankkimassa tuliaisia. Sananen kaupungista - matka sinne kulkee vanhan, käytöstä poistetun lentokentän kautta. Kiitorataa pitkin viilettää samanaikaisesti taksit, mopot, pyöräilijät, kävelijät ja lehmät - kiitoradan varsi on kuin kaatopaikka ja kaiken tohinan keskellä mm. paikalliset pelaavat jalkapalloa ja myyvät tuoreita kookoksia. Kaikki yhtälailla sulassa sovussa, turistit maailmanmenoa kovasti ihmetellen.

vuoroin vieraissa

Ei tullut myrskyä vaan pilvetön ja rento lomapäivä, joka vietimme auringonlaskuun saakka ystäväperheen luona hulppealla hotellialueella saaren pohjoisosassa. Noilla tiluksilla ei liskot kyttäile vessatoimitusta tai suihkuseuralaiksi luikertele käärme (tsekkiläinen ystävä majapaikassamme oli saanut uuden kaverin, onneksi emme me).

Aurinkoinen päivä totaalisesti toisenlaisissa olosuhteissa toi uudenlaista vipinää lomalaisille. Tänään aurinko ei ole juurikaan näyttäytynyt, siksi olikin vaihteeksi mukavaa istuskella omalla terassilla kaikenlaisia lomajuttuja puuhastellen. Vaikka ilma on pilvinen, on paratiisissa kuuma (pehi) - nahkea olotila pakottaakin ottamaan kylmän suihkun ihan pian eikä iltapalalle tänään jaksa raahautua omaa majapaikkaa pidemmälle.

Sanoiko joku, että baarissa alkoi juuri happy hour?

säihkysilmä synttärityttö

Toissapäivänä Ipanainen, oma ihana tähtisilmämme täytti kahdeksan vuotta. Erityisherkuttelut, pidempään kestäneet lempileikit rannalla ja päikkäritön päivä - niitä toivottiin synttäripäivälle tapahtuvaksi.

Lomalaisten päivät ovat leppoisia, samanlaisia aamusta iltaan. Viikonpäivää ei kukaan muista, mutta yritetään pitää huolta siitä, että muistetaan lähteä saarelta kotimatkalle oikeana päivänä. Onneksi kotiinlähtöön on vielä useampi päivä.

Eilen iltapäivän päätteeksi mantereelta nousi paksu pilviharso, joka ehkä enteilisi sadetta? Sitä ei ollakaan näillä leveysasteilla loman aikana nähty kuin kerran ja nopeasti, toisen päivän iltana. Tuulet ovat olleet voimakkaat parina edellisenä yönä, mutta viime yö oli hiljainen. Viidakon äänetkin ovat ihmeellisesti hiljentyneet. Tyyntä myrskyn edellä ehkä?

iltamarkkinoilla

Hurautimme tänään jo toistamiseen 10 minuutin ja 3,50 euron taksimatkan päähän saaren suurimpaan kylään, jossa järjestetään päivittäin iltamarkkinat. Ruokatarjonta markkinoilla on ihan toista majapaikkamme valikoimaan verrattuna (poislukien lähitienoolta löytyvä fuusioravintola) ja saimme ravittua jälleen itsemme runsain herkuin ja alle 20 eurolla. Hintataso siis edullisempaa kuin Thaimassa, johon edelleen jatkuvasti kaikkea olemista täällä vertailemme.

Uuden vuoden juhlallisuuksien jälkeen huomenna juhlimme taas, nimittäin maailman ihaninta kahdeksanvuotiasta. Huomisen päivän ohjelma meneekin sankarin toiveiden mukaisesti - todennäköisesti siis rannalla hiekkalinnoja tehden tai altaalla polskien.