Joulu on perinteitä. Lapsuusajan joulut muistan runsaslumisina ja paukkupakkasina, vietimme joulua perheen kesken joulut aina isovanhempieni luona saaristossa. Kun mukaan tuli Miehiä ja Pikkupirpanoita, mukaan tuli uusia perinteitä ja osa vanhoista säilyi. Lisäksi uudenlaista perinnekaartia ovat kinkunmaistajaiset aatonaattoiltana naapurissa, toverin kanssa yhteinen joululounas viimeisenä työpäivänä ennen joulua, kauneimpien joululaulujen laulaminen.
Kun joku joulun perinteen osa ei menekään suunnitelmien mukaisesti, tuntuu että joulua ei ole eikä tule. Tänä vuonna juhlinta jää lyhyemmäksi lomamatkan takia, joka on toki iloinen asia sekin mutta häiritsee pahasti jouluintoilijan joulumieltä. Joulukoti on jäänyt osittain laittamatta, sillä kaikki koristeet pitää kuitenkin purkaa joulupäivän aamuna.
Tämänvuotiseen jouluun on keksittiin myös yksi uusi jouluperinne. Kauppareissulta mukaan lähti pulikka ja huomenna päästään tositoimiin - karjalaisten sukujuuriemme kunniaksi tirpastaan laittaen karjalanpiirakoita. Viimeksi olen piirakoita paistellut Mummin kanssa 25 vuotta sitten, Mies ei tiettävästi ole piirakkahommissa ollut koskaan. Ehkä netistä löytyy rypytysvideoita?
Eilen mietin, miten hyvää olikaan Mummin tekemä sianpääsyltty, jossa oli enemmän lihaa ja vähemmän tytinää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti