havaintoja

Päivän viimeiset auringonsäteet ovat lempeän leppoisat. Iltapäivähetki kannattaakin viettää altaalla makoillen. Hiljaisuuden rikkoo ainoastaan altaan moottorin surina ja Ipanan tasainen puheensorina. Nämä pari päivää ovat olleet rauhallisia, lomalaiset ovat jo unohtaneet viikonpäivät.

Kerronpa tähän väliin teille vähän meidän saniteettitiloista, koska haluatte taatusti tietää. Suihkuseinämästä noin 1/3 on ulkotilaa. Mikään ei siis estä viidakoneläinten sisäänmarssia, eikä koskaan voi tietää yöllä vessaan mennessään mitä siellä on vastassa (tähän mennessä havaintoja vasta onneksi pelkästään liskoista ja hyttysistä). Mökkimme suihkuvesi lämmitetään aurinkoenergialla eikä termostaatteja näillä päin harrasteta. Suihkun jatkuva vesi vaihtelee kuuman ja kylmän ääripäihin, sopiva keskilämpötila kestää ehkä kaksi sekuntia. Suihkureissut ovat siis upea (ja nopea) kokemus, joita kotioloissa on varmasti myöhemmin mukavaa muistella.

kohteessa

Se näyttää ihan Thaimaalta. Ruoka maistuu ihan thaimaalaiselta. Kieli kuulostaa ihan thailta. Puhumme koko ajan olevamme Thaimaassa, mutta tosiasiassa olemmekin Vietnamissa.

Majapaikkamme sijaitsee keskellä viidakkoa. Yölliset metsän äänet kuuluvat puuseinien läpi. Kun sirkat, linnut ja muut metsän asukit lopettavat, kukko alkaa kiekua tai Mies kuorsata. Rantaan pääsee majapaikan sähköautolla parissa minuutissa läpi vapaasti elävien lehmien ja muiden vietnamilaisten ihmeellisyyksien, mutta rannalta ei löydy muuta kuin hiekkaa, muutama turisti, yksi ruokapaikka ja piikkiaidalla rajattuja yksityisalueita.

Illalla käveltyämme pimeää kylätietä löysimme itsemme suositusta fuusio-ravintolasta, jossa taisin syödä elämäni parhaimmat kevätrullat. Rankkasade taukosi juuri sopivasti ruokahetken päätteeksi ja pääsimme kipittämään takaisin kotikoloon.

Kyllä me oikein hyvin viihdymme. Loma on lomaa missä olosuhteissa tahansa.

jouluna

Kuvia eilispäivältä. Tänään laitamme matkalaukkujen kannet kiinni ja nakkaamme juuri koristeista riisutun joulukuusen pihalle. Lomamatka voi alkaa!

ne perinteet

Joulu on perinteitä. Lapsuusajan joulut muistan runsaslumisina ja paukkupakkasina, vietimme joulua perheen kesken joulut aina isovanhempieni luona saaristossa. Kun mukaan tuli Miehiä ja Pikkupirpanoita, mukaan tuli uusia perinteitä ja osa vanhoista säilyi. Lisäksi uudenlaista perinnekaartia ovat kinkunmaistajaiset aatonaattoiltana naapurissa, toverin kanssa yhteinen joululounas viimeisenä työpäivänä ennen joulua, kauneimpien joululaulujen laulaminen.

Kun joku joulun perinteen osa ei menekään suunnitelmien mukaisesti, tuntuu että joulua ei ole eikä tule. Tänä vuonna juhlinta jää lyhyemmäksi lomamatkan takia, joka on toki iloinen asia sekin mutta häiritsee pahasti jouluintoilijan joulumieltä. Joulukoti on jäänyt osittain laittamatta, sillä kaikki koristeet pitää kuitenkin purkaa joulupäivän aamuna.

Tämänvuotiseen jouluun on keksittiin myös yksi uusi jouluperinne. Kauppareissulta mukaan lähti pulikka ja huomenna päästään tositoimiin - karjalaisten sukujuuriemme kunniaksi tirpastaan laittaen karjalanpiirakoita. Viimeksi olen piirakoita paistellut Mummin kanssa 25 vuotta sitten, Mies ei tiettävästi ole piirakkahommissa ollut koskaan. Ehkä netistä löytyy rypytysvideoita?

Eilen mietin, miten hyvää olikaan Mummin tekemä sianpääsyltty, jossa oli enemmän lihaa ja vähemmän tytinää.

homma etenee

Alkuun vinkkivitonen orastaville räkänokille: auringonhattu-uute tekee ihmeitä! Kahdessa päivässä olo koheni konserttikuntoon perjantaiksi ja laulukin kulki. Seuraavat tulosoinnut tuikattiin vielä menemään tänään kauneimpien joululaulujen merkeissä. Joulumieli nousi jälleen kohisten.

Tänään aamulla suunnitelmissa oli myös lähipitäjän joulumarkkinat, jossa olemme sen järjestämisen alkuajoista saakka käyneet. Tällä kertaa kuitenkin paikallisuus voitti ja kurvailimme oman kotikylän jouluiseen lähiruokatapahtumaan, josta keralle lähti niin lammasmakkaraa, joululeipää kuin oman kotokaupungin julistetta. On meillä täällä niin hyvä asustella.

Viikko jouluun! Ja kaikki joululahjat hankittuina, osa jo paketeissakin. Enpäs muistakaan milloin viimeksi oltaisiin oltu näin hyvässä vaiheessa joulun suhteen. Hyvä niin, sillä ensi viikolla pitää myös etsiä kesähepeneet jostain kaapinperukoilta, putsata varvastossut ja hommata aurinkorasvaa ja pokkareita.

on ilmoja pidellyt

Viikko on lähtenyt käyntiin varsin vauhdikkaasti. Sunnuntaina illalla vilustumisen merkeistä ounasteli orastava kurkkukipu, joka tosin katosi alkuviikosta, mutta sepä olikin vaan moukan tuuria - pystyin siis suorittamaan vuoden viimeisen työreissun länsinaapuriin.

Onneksi hei sääolot suosivat! Mikäs sen mukavampaa kuin istua viisi tuntia räkä päässä Arlandan karuimmassa terminaalissa odottelemassa Suomesta saapuvaa lentokonetta. Talvi yllätti maailman parhaiten talvella toimivan lentokentän.

Yöllä Suomessa kentällä oli luonnollisesti täysi tärinä päällä. Onneksi muutaman tunnin päästä lähti bussi kotikylään ja kolmelta oma sänky tuntui huomattavasti mukavammalta kuin kollegalla, jonka lennot peruttiin kokonaan ja joutui yöpymään varustautumutta Tukholmassa.

Samoilla silmillä 24h vaati tietysti veronsa. Flunssaa pukkaa ja auringonhattu-uute on tällä hetkellä paras ystäväni. Perjantaina kun yksinkertaisesti vaan pitää olla hippaamiskunnossa.  

kuusipuu

Lumi tuli, se suli ja tuli vielä uudelleen! Maikkarin Liisa jo tuossa tosin uhkaili lumen sulavan viimeistään viikonloppuna, mutta kuusi - se on tullut jäädäkseen ainakin jouluaattoon saakka.

Tänä vuonna kuusipuu kannettiin tupaan aikaisin kuun alkupuolella, vaikka toki on kuusihommia nähty vieläkin ennenaikaisemmissa olosuhteissa. Pyritään nyt nauttimaan kuusesta ja joulutunnelmasta entistä aiemmin, sillä kutsuhuuto kesäisempiin maisemiin käy heti aattoillan jälkeen. Mikä ei sekään haittaa kyllä ollenkaan. 

ihanaa olla kotona

Sillä aikaa kun kolmikon vanhin huiteli aamusta iltaan loskassa, oli tullut joulukuu, maa peittynyt valkoisella ja ensimmäinen joulukalenterin pikkupaketeista avattu. Tuntui palkitsevalta perjantaina iltapäivällä hypätä ruuhkajunaan, tuikata viimeiset twiitit maailmalle ja laittaa tietokoneen kansi kiinni.

Kehtaiskohan joulukuusen ottaaa sisälle tänä viikonloppuna?