kukkuluuruu

Viikonloppu on ollut hyvä. Ei turhaa hötkyilyä, paljon nukkumista. Väliin mahtui leffailtaa herkkuineen ja jännittävää junamatkaa isolle kirkolle. Sunnuntaiaamuna innostuttiin puutarhahommiin niin, ettei haravointituokio tuntunut ollenkaan vastenmieliseltä.

Routa porsaan kotiin ajoi ja nyt on trio jälleen koossa. Oli siis aika leipoa oman omppupuun viimeisistä omenoista piirakkaa.

viikonlopun hummailut

Perjantaipostaukset alkaa nykyään samoilla sanoilla ja fiiliksillä. Hyvä viikko takana silti, mutta eipähän viikonloppu tullut taaskaan yhtään liian aikaisin. Mies viilettää äijäinkerhon syyskokouksessa ja me tytöt varattiin istumapaikat huomisaamun junaan ja kirmataan isolle kirkolle hummailemaan. Ei mitään sen ihmeempää, kunhan mennään hummailemaan.

Lämpöä on luvattu, se on varsin hyvä se. Syksy ei ole meikäläisen juttu, ei sitten ollenkaan. Ei ne ihanan kuulaat syysaamut tai pimeät illat kynttilöineen (no ehkä vähän ne kynttilät). Eikä myöskään ikkunoita likastavat syyssateet eikä haravoimista vaativa kotipiha. Ei niin sitten millään.

seilileidi

Toisinaan kannattaa heittäytyä hieman elämänsä vietäväksi. Viikonlopun suunnitelmat vaihtuivat lennosta ja viimeiset pari vuorokautta tulikin sitten vietettyä paatilla seilaten. Onneksi lähdin, sillä oli jälleen kerran huisin hauskaa. Upeaa seuraa, vaikka suurin osa kanssasiskoista olikin entuuestaan vieraita. Se ei haittaa, koska oltiin samalla asialla, samassa veneessä. Uusia tuttavuuksia, paljon skumppaa.

Viikonloppu sujahti siis siskoseurassa nopeasti sillä aikaa kun muu osa triosta ylläpiti kotikoloa ja kävi edustatassa juhlallisuuksissa. Arkiviikon menot on taas yhteisesti summattu ja jokainen tietää mihin suuntaan singahtaa uuden viikon alkaessa.

virallisia merkkejä

Viikonloppu tuli juuri sopivaan saumaan taltuttaa koko viikon niskan päälle yrittänyt syysflunssa. Maanantaiaamuna näet olo oli jälleen normaali kun bussi starttasi kohti työpaikkaa. Lenkkihommeleiden kanssa pitää ehkä vielä hieman himmailla, ehkä myöhemmin tällä viikolla.

Yksi syksyn virallisista merkeistä on olivipuun kanto-operaatio sisätiloihin. Vuonna 2013 se tapahtui ihan syyskuun alussa, samaten vuonna 2015, viime vuonna oltiin erityisen ajoissa jo elokuun lopussa. Se on syksy nyt, ei auta itku markkinoilla.

käsi kädessä

Käveltiin tänään taas käsi kädessä kouluun mennen tullen - samoin kuin kahtena muunakin päivänä tällä viikolla. Lapsi edelleen tahtoo, että hänen kanssaan jäädään aamulla odottelemaan ennen kuin koulun pihalla on muita tuttuja. Niin kauan kun äiti kelpaa kaveriksi, mennään saatille ja odottelemaan yhdessä.

Mennyt viikko on ollut jälleen sangen vilkas, onneksi viikonloppu kuiskuttelee edessäpäin. Kiireisiä arkipäiviä on värittänyt myös yksi flunssatapaus, joka jaksaa olla sitkeä ja pitää lenkkeilyinnostuksen visusti kurissa. Ehkä viikonlopun aikana saadaan sekin pirulainen pois päiväjärjestyksestä. Muutoin luvassa jalkapalloliigan loppuhuipennusta ja vähän Design Markettia.

syyskuu

Kotona ollaan. Neljä päivää neukkarissa istumista, pitkiä työpäiviä, kiperien asioiden läpikäymistä. Olo on vähintäänkin nuutunut, mutta onneksi on viikonloppu. Ja huomenna on sunnuntai. Sunnuntai on viikon paras päivä.

Kuukausikin ehti tuossa vaihtua. Mihin se elokuu oikein katosi? Uusien töiden ja koululaisarjen pyörittämiseen. Syksyinen pimeys tuntuu napsivan arki-illasta valoa kuin varkain.

Olen karsinut viikonlopun tekemislistalta pois kaiken muun paitsi toistuvat pusittelutuokiot pikkupapanan kanssa. Neljässä päivässä ehtii ikävä kasvaa niin suureksi että ei ole tosikaan.