vähän ruuhkaa

Taas on ensi viikon aikataulut käyty läpi ja apujoukot valjastettu. Ensi viikko vaatii erityissuunnittelun, sillä perheen äiti kirmaa neljäksi päiväksi työreissulle länsinaapuriin. Ei muuta kuin lycka till ja loppuviikosta voi taas huoahtaa.

Tänään aamu alkoi aamulenkillä ja aamusaunalla. Mahdottoman mukavaa kun saa ajan kanssa käydä kipittelemässä pitkin kylän katuja. Kilometritavoitteet tämänkin kuukauden osalta jäävät haaveeksi, mutta onpahan uudet lenkkarit ja kilometrit odottamassa seuraavalle kerralle.

itket ja kuuntelet

Tämän viikonlopun aikataulutus on pitkästä aikaa avoin, joten Mies ropasi mopoansa, lapsi lueskeli kirjojaan ja minä taas suunnittelin mielessäni uusia sisustuksellisia juttuja. Arkena kun on aikaa tehdä juuri ne pakolliset ja ehkä kirmata lenkkipolulle, jota tosi sitäkään ei tällä viikolla ehtinyt.

Nyt aion hörppiä kesän ehkä viimeisen mojiton kun samaan aikaan herkutellen tippa silmässä Ultra Brata. Ollapa ollut paikanpäällä tuona heinäkuisena iltana.

tyttöjen reissu

Lauantaille suunnitelmissa ollut tyttöjenreissu isolle kirkolle sai perjantain ikävien tapahtumien takia osakseen uudelleenmietinnän, mutta lähdimme matkaan silti lauantaiaamuna iloisna mielin. Minireissun parhaimpia hetkiä pikkuipanan mielestä olivat edestakaiset bussimatkat, jotka sujuivat mainiosti tietysti tasaisesti jatkuneen höpötyksen vallitessa. Puttesin pitsat ja pyrähdys muutamassa kaupassa - seuraava tyttöjen reissu onkin jo suunnitelmissa muutaman viikon päähän.

Näin sunnuntai-iltaisin sumplitaan yhteen aikatauluja ensi viikon osalta. Loppuviikosta voidaan taas toivottavasti huoahtaa kun on selvitty harrastuksista, iltapäiväkerhoista, vanhempainilloista, iltamenoista, työmatkoista ja muista viikon arkihaasteista.

ensimmäinen viikko

Elokuu on ehdottomasti yksi lempikuukausista, vaikka aamulla bussiasemalla notkuessa kesävarustuksella tulee jo kylmä ja ilmassa tuoksuu syksy. Tänään jälleen kävelimme käsikädessä yhdessä ekaluokkalaisen kanssa kouluun ja haistelimme usvaista syksyä.

Ensimmäisestä kouluviikosta siis selvittiin! Kun koululaisen äiti suuntaa työpaikalleen sata kilsaa itään ja isänsä siitä puolet länteen, tähän päälle vielä jalkapalloharkat ja -pelit plus muut normimenot, saadaan aikataulujen kanssa pienesti sumplia. Onneksi on iltapäiväkerhot, työpaikan tukemat etäpäivät ja isovanhemmat.

Nyt laitan työkoneen kiinni ja keskityn viikonlopun viettoon pikkaraisen kanssa, sillä vietämme koko viikonlopun tyttöjen kesken humputellen ja hassutellen. Perjantai alkaa limudiskoilulla - diskoasut tsekattu ja kimalteet kynsissä! Ja huomenna hurautamme bussilla oikein isollekirkolle! 

ekaluokkalainen

Reppu on pakattu, penaalin kynät valittu huolella ja ensimmäisen koulupäivän vaatteet katsottu valmiiksi. Monet kyselee onko kivaa mennä kouluun. Reipasta lapsukaista uusi jännittää, sillä ei spontaanisti halua koulun alkamisesta jutella. Jutustelun aika tulee taatusti vielä.

Olen lukenut kirjoituksia ekaluokkalaisten koulun aloituksesta ja itkua tihrustanut. Lapsuuden loppu, pikkulintu lentää ulos pesästään lentämään omin siivin. Mihin ne vuodet katosivat, milloin vauvastani kasvoi koulunsa aloittava ekaluokkalainen?

Aion silti napata pikkaraisen höpötiituni samaan tapaan syliin aina kun mahdollista. Tämä vaihe elämässä on ihan yhtä hyvä kuin kaikki elämän muutkin vaiheet.

vanhan kertaamista ja uuden oppimista

Kuukauden juoksukilsat hieman kärsivät kun uusvanha työpaikka vie totaalisesti mukanaan. Mutta jahka tässä päästään vauhtiin niin saadaan tossutkin taas tutisemaan.

Kahdessa vuodessa ehtii sattua ja tapahtua. Uusia tuotteita, uusia järjestelmiä, uusia prosesseja. Tuttuja tyyppejä ja asioita, mutta paljon riittää oppimista. Toisaalta tuntuu, etten ollut pois ollenkaan - toisaalta taas moni asia tuntuu ihan vieraalta.

Loppuyhteenvetona voisi kuitenkin todeta, että näin on hyvä. 

synttärityttö

Mennyt viikko on ollut sangen merkillinen. Perehdytin kahdessa ja puolessa päivässä tulevat seuraajani, luovutin työvälineet ja kulkukortit työpaikalle sekä sanoin heipat mahtavalle työporukalle - huomisesta alkaen siirryn toisen, jo entuudestaan tutun työnantajan palvelukseen. Siellä odottavat samat ihanat tyypit, mielenkiintoiset hommat ja jännittävä kansainvälinen brändi. Uusi jännittää, toisaalta on kuin kotiin palaisi.

Viikonloppu onkin ollut pelkkää juhlaa. Kiitos aamun yllättäjille, brunssiseuralaisille, omalle perheelle, illalliseuralaisille, ystäville, tuttaville ja kylänmiehille - päivä oli upean aurinkoinen sade-ennustuksista huolimatta. Tänään sitten Esteri ei olekaan yhtä armollinen, lenkkijalkaakin kun vipattaisi.