Fattoria Santa Vittoria

Majapaikkamme sijaitsee keskellä Chianan laaksoa ja lukuisia viiniviljelmiä, joita toki olemme tiirailleet lukuisilla automatkoillamme. Aiemmin emme olleet tehneet läheisempää kontaktia viinitilallisten kanssa, mutta eilen kävimme tutustumassa kivenheiton päässä sijaitsevaan viinitilaan ja tuliaisiksi hommattiin samalla muutamia pulloja, jotka (toivottavasti) löytävät tiensä koto-Suomeen kuljetusliikkeen toimesta.

Viinitila, nimeltään Fattoria Santa Vittoria, on arezzolaisen lakimiehen omistuksessa, mutta käytännön työt tilalla ovat kahden veljeksen hoidossa, kutsutaan heitä vaikka Fabioksi ja Julioksi. Fabio otti meidät lämminsydämisesti vastaan ja johdatti saman tien maistelemaan tilan tuotoksia. Saimme privaattiesittelyn, sillä paikalle valloittavan karitsankarvaisen koiransa kanssa ilmestynyt Julio otti paikalla olleet ummikko-saksalaiset hoitoonsa ja johdatti toisaalle.

Maistelun kohteena oli tilan koko repertuaari, kahdeksan erilaista viiniä. Maistelutuokion jälkeen tutustuimme tuotantoprosessiin, ja pari sataa vuotiaaseen rakennukseen, jolla oli riittävästi kokoa. Tilan vuotuinen oma tuotantomäärä on n. 35 000 pulloa. Fabion kertoman mukaan tilan rypäleistä, joita kasvaa noin 300 hehtaarin alueella, otetaan omaan tuotantoon vain käsin kerätty paras erä, n. 10% ja loput rypäleistä kerätään koneellisesti ja toimitetaan bulkkina isommille viinintekijöille. Iso osa viinitilan tuotannannosta on paikallista Pugnitello-rypälettä.

Tuotantotiloissa oli monessa kerroksessa lukuisia vanhoja betonitynnyreitä, joista osa on edelleen käytössä. Pääosa viinistä valmistuu kellarin viileydessä hengittävissä tammitynnyreissä, joita käytetään noin neljä kertaa. Sen jälkeen tynnyrit päätyvät esim. puutarhakalusteiksi. Yläkerran kuumemmissa tiloissa puolestaan oli vanhoja pienempiä tynnyreitä (caratelli), joissa valmistui makeaa hapettunutta viiniä, Vinsanto Valdichiana Toscana Doc. Nämä tynnyrit täytetään vain n. 3/4 tilavuuteen ja sisällöstä loppuosaan jää ilmaa, joka 4-6 vuoden aikana tuotti tuloksena vahvoja makuja. Hiiva laskeutuu tynnyreiden pohjaan ja tulee uusiokäyttöön aina seuraavaan tuotantoerään, ikään kuin juurena.

Maistelun ja prosessikierroksen jälkeen täytimme tilaus- ja rahtilaput ja suuntasimme omatoimisesti vielä seikkailemaan viiniköynnösten joukkoon maistelemaan raakoja rypäleitä.

Kokonaisuudessaan maistelypyrähdys oli hieno kokemus ja viinitietämys lisääntyi valtavasti. Kotona sitten kelpaa syksyn pimeydessä maistella näitä Toscanan tuliaisia.

---

Viinien teknisemmät hommat kun on noita miestenjuttuja - tämä teksti on poikkeuksellisesti Miehen käsialaa.