Lounashetki sai jännittävän käänteen kun tädit ilmoittivat olevan torilla kahvilla. Onneksi satuin olemaan ihan nurkan takana (pieni kaupunki) - olipas varsin mukava kahvitteluhetki! Viimekertaisesta näkemisestäkin oli jo kulunut tovi.
Tätien kyläilyn jälkeen päätin toteuttaa pitkäaikaisen sisustuksellisen haaveen. Mummini punainen ryijy kulkeutui taannoin meille ja seinätilan niukkuuden vuoksi päätyi väliaikaissäilytykseen varastoon. Ryijy on todella kaunis, kirkkaanpunainen luomus, josta tiedetään kertoman, että se on tätini tekemä, siis tuon kolmannen, joka ei tänään ollut torikahvilla.
Kolmannelle täti-Arjalle terveisiä, mikäli täällä interwebsin syövereissä sattuu pyörimään (eihän noista nykynuorista tiedä), että lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon pitää hyvää huolta tekemästäsi ryijystä vaikka seinän sijaan se nyt lattialla makoileekin. Hyvältä näyttää, eikös juu?
PS. Kuvien punainen lanka on punainen.
Me olemme taas nähneet viime aikoina paljon kivimattojamme seinillä :) Mitä monipuolisempi matto/ryijy/herra ties mikä niin sitä parempi! Mahtaa tuntua ihanalta jalkojen alla tuo punainen paronitar.
VastaaPoistaNo mahtaa! Ihan erilaista nousta aamulla sängystä ja astua tuollaiselle pehmeälle matolle!
Poista