Kohtuullisen haipakka työviikko takana. Kun useamman päivän putkeen saapuu kotikoloon kaksitoista tuntia myöhemmin mitä aamulla matkaa aloitti, tietää istuneensa sekä useampia tunteja julkisessa kulkuneuvossa että neuvotteluhuoneissa. Onneksi väliin on mahtunut myös hieman tavallista istumista poikkeavia työpäiviä.
Lapsi sai ihkaensimmäisen yökylävieraan, parhaan kaverinsa päiväkodista. Olisi voinut olettaa kikatusta nukkumaanmennessä, mutta kun puurot oli popsittu ja iltapuuhat tehty, tytöt lukivat pari sivua unikirjaa, sanoivat hyvät yöt ja hiljaisuus laskeutui. Esitimme toiveen, että nukuttaisiin vähän pidempään kuin kuuteen. Aina sopii toivoa.
Pari jaksoa Skamia ja nukkumaan että jaksaa huomenna krebaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti