vanhat sisustuslehdet - jei vai nei?

Tuossa taannoin yhtenä yönä mietin kaikenmoista kun uni ei tullut silmään - esimerkiksi työhuoneen kirjahyllyssä pölyyntyviä sisustuslehtiä, jotka ovat lähes 20 vuotta vanhoja. Tai siellä täällä sievästi nojailevia lehtipinoja, joilla ei ole käytännössä minkäälaista viransijaa. Kyseisten lehtien sisustuksellinen inspiraation kulta-aika kun taisi olla parikymmentä vuotta sitten.

Sisustuslehtien lukemisen muoto on päivittynyt ja alituiseen lehtitarjouksia hyvällä asialla soittavat lehtienmyyjät ovat oiva esimerkki lehtien kulutuksen muutoksesta. Ideat ja vinkit sisustukseen ehkä löydetään nykypäivänä jostain muualta kuin sisustuslehdistä, mutta silti silloin tällöin viikonlopun kauppareissulla ostoskärryyn pujahtaa sisustusaviisi mielikuvissa herkkä hyggeilyhetki kera akustisen musiikkikattauksen ja punaisen italialaisen.

Kaikkia vanhoja muistoja ei toki pidä keräyspisteeseen kantaa. Kuten esimerkiksi tämä vuoden 2005 syyskuun Vogue, jonka kauan sitten kannoin virkamiesyhdistyksen mainiolta virkistysreissulta muistoksi NYC:stä.

aika ässä

Joku koiranleuka sanoisi, ettei kannata kylillä huudella. Vielä nimittäin sievoisen tukkoisena tuhisijana ja yskivänä ystävänä koiranleualle sanoisin, että jep, jakeluun meni - ei tarvi viikkokaupalla toista poloista sairaana pitää. Tästäpä aasinsiltana voisi toki hypähtää muistoihin edellisyksyyn, jolloin tavisflunssan jälkitautina poskiontelot tulehtui ja isohko neula saatiin ensimmäistä kertaa kontaktiin nenän kanssa.

Noh, ehkei kannata huudella.

Mutta viikonloppuhan se siinä tosiaan! Sanoisin, että huippuhetkiä tiedossa - sushia, skammia ja skumppaa! Aika timanttinen ässien kolmikko!

fiksutsairastaaviikonloppuisin.fi

Megalomaaninen flunssa iski päälle kaikessa komeudessaan parahultaisesti perjantai-illan iloksi.  

Samaan aikaan kun muu perhe harrastaa filateliaa, meikämandoliini makaa sohvan pohjalla voivotellen kurjaa oloaan. Pienin sutaisi päähänsä karjakkomaisen huivin ja kanniskelee sairasvuoteelle vuorotellen lisää räkäliinoja ja kuumaa juotavaa. Jälkitoimituksena tuotiin kynä ja paperia, johon karjakonkatsein vaadittiin kirjoittamaan palautetta annetuista hoitotoimenpiteistä.

Selvästikin terveempään suuntaan ollaan menossa, sillä pienesti tekee jo mieli siivota. 

eipä kannata nuolasta ennen kuin tipahtaa eikä mitään muutakaan

On muuten aika urpoa lähteä kylillä rehvakkaasti huutelemaan ettei ole edes flunssaa juurikaan koskaan sairastanut ja muutenkin olevansa niin terve. Tuo on suoranainen kutsuhuuto pöpöille, jotka rientävät ahnaasti tartuttamaan flunssapöpöä kylillähuutelijalle.

Sopivasti viikonloppu edessä, ja koska viikon parhaimmille päiville on luvassa jos jonkinmoista huttua, aion hukuttaa itseni Finrexiniin ja muihin troppeihin sekä vaatia muilta pelkkää hellimistä. Alkutekijöissään oleva flunssanpoikanen pitää saada taltutettua ennen kuin se nappaa vielä paremman otteen.

etäpäivän plussat ja miinukset

Ehdottomasti parhainta etäpäivässä on se, että voi virka-ajan jälkeen heittää juoksulenkkarit jalkaan ja lähteä valoisaan aikaan haistelemaan föhn-tuulia. Ja voihan Juha Föhr sentään, kylläpä ilma tuntui keväiseltä ja askel kepeältä! Ja entä se fiilis, että sieltä se kevät vaan vitsit vie tulee!

Etäpäivän herkuimpia antimia ei kuitenkaan ole kauniista auringonpaisteesta johtuva ahdistustila, jonka aikaan saa syyssateiden tuhrimat harmaat ikkunat. Ja entä se fiilis, että jossain vaiheessa on tartuttava rättiin ja lastaan ja pestä ne madafakin ikkunat.

Puntit kuvituskuvaa.  

vampyyrit vs. ihmissudet ja muita perjantai-illan tärkeimpiä

Vaikkei tänään päivällä aurinko ei hellinytkään edellispäivien tapaan, henkilökohtaisella tasolla päätin silti, että nyt saa talven höpöjutut ja hevonhumpat loppua ja kevät tulla. Se tapahtuu verhojen päivittämisellä ja vihreyttä hankitaan lisää. Viikonloppukin saatiin tähän seuralaiseksi kätevästi, joten on aikaa tehdä jotain muutakin kuin vaan olla digiloodigilei.

Ehkä niinkuin tekin, nyt aion ottaa mukavahkon horisontaaliasennon sohvalla ja kuikuilla vampyyrejä ja ihmissusia. En edelleenkään tajua, miksi ihmeessä valita ruipelo ja olmi vampyyri kun voisi saada "kohta sataa" -tyyppisen ratkaisun.

Mutta nää on näitä.

tyttöjen välisestä ystävyydestä

Mitä saadaan kun kutsutaan yhdeksän pikkutyttöä leffateatteriin? Hieman vauhtia, söpöjä mekkoja, hurjaa jamitusta ja poppareiden rouskutusta. Loppuhuipennuksena Onneli & Anneli -leffa, jonka aikana kymmenen pikkutyttöä istui sievästi tuoleissaan toisilleen välillä supattaen. Sen popparimäärän jälkeen olisi voinut ehkä olettaa vähintäänkin popparitautia, sillä kannustukset "kaikkia poppareita ei ole pakko syödä" meni heittämällä kuuroille korville.

Hienoja tällaiset mahdollisuudet järjestää synttärikemuja muualla kuin kotosalla. Ei tarvinnut muuta kuin asetella riviin riihikuivaa ja kurvata paikalle 10 minuuttia ennen bileitä. Eikä tarvinnut myöskään miettiä tarjoilua tahi teemaa, siivoilla ennen tai jälkeen. Tyytyväisiltä vaikuttivat myös kotiin poppareita mahat pullollaan lähteneet tytöt - erityisen tyytyväinen oli itse juhlakalu, joka omaa yhdeksän noin ihanaa ja söpöä tyttökaveria.

Oiskohan nämä seitsemänvuotiaan synttärikrebailut nyt tämän vuoden osalta tässä?

uusi kuu ja tyttöjen juttuja

Helmikuu toi mukanaan vakituisen työsuhteen ja armottoman kiireen. Onneksi kuu on lyhyt ja kaupoissa kevätkukkia.

Sain eilen illalla monta kuukautta kestäneen Gilmoren tyttöjen katselumaratonin vihdoin päätökseen. Lopussa ne pussasi onneksi taas ja maltan tuskin odottaa, että pääsen kuluttamaan sohvaa uusien jaksojen osalta.

Hieman ristiriitaisin mielin tosin. Koska luen kirjoistakin prologin jälkeen loppuratkaisun, olen toki käynyt lueskelemassa uusien jaksojen juonipaljastuksia ja muita mietteitä. Monet ovat olleet pettyneitä uuteen tuotantoon odottaen jotain vastaavaa mitä seitsemän tuotantokautta pitivät sisällään.

Oikeastaan tälle GG-fanille riittäisi että ne pussaisi näidenkin neljän jakson lopussa.