Ensilumi tuli ja lapsi lurautti aamulla sikermän kaikkia mahdollisia muistamiaan joululauluja. Eilen nukkumaan mennessään uhkasi nousta katsomaan lumisadetta yöllä. Näin oikeastaan tekikin ja heräsi ihmettelemään puolen sentin lumikerrostumaa klo 5:30.
Saattoi olla vähään aikaan viimeiset kymppikilsan aamulenkit, perinteiset pinaattikeittolounaat ja iltapäivän kutomishetket kera Gilmoren tyttärien. Työttömyystunnelin päässä kajastaa vihdoinkin positiivissävytteistä ja erittäin mielenkiintoista valoa.
Hei upeeta, onnea! Itse vasta tunnelin alkupäässä taas huhuilen :-D
VastaaPoistaTsemppiä huhuiluun, tiedän miltä se tuntuu. Mutta varmuudella koittaa kuitenkin se päivä, jolloin tunnelin päästä paistaa sitä valoa. Niin se vaan menee, vaikka pitäisikin hetkisen odotella. <3
Poista