ripaus punaista

Joulu on vihdoin saatu avattua virallisesti meidänkin kylään. Avaustoimenpiteet hoidettiin perinteisin menoin - lapsi reippaana leijonanpentuna kulkueessa vanhempiensa kirmatessa perässä pitkin kylän raittia.

Viikonloppu on ollut melkoista tohinaa täynnä - joulun avajaisten lisäksi on kuunneltu jatsahtavaa joulumusiikkia, tampattu menemään tonttulakki päässä aamusta iltaan, paketoitu 24 pakettia punaviinin voimalla ja juhlittu konkurssiin menneen vähittäiskaupan pikkujouluja.

Sanoisin, että aika jouluinen viikonloppukattaus, mutta eipä haittaa ollenkaan. Sopivasti ulkonakin ripsii juuri lisää lunta. 

viikon alku + mahdoton tehtävä

Neljä päivää aikaa uusiin Gilmoren tyttöjen jaksoihin. Neljä päivää aikaa kahlata läpi kaksi tuotantokautta. Mahdoton tehtävä, mutta kaikkensa hän yrittää!

Viikonloppu sujahti nopeasti kun oli kivaa. Syötiin naapureiden kanssa sushia, pirun hyviä olivat vaikka seuraava päivä menikin rötväilyn puolelle. Reippaasti alkanut viikko tekee arjesta mukavan virkeän. 

koska meillä on joulu ja muita tarinoita

Heräsin yöllä tunteeseen, että meikäläisen korvan ympärillä inisee hyttynen. Mielessä pyörii sen verran kaikenlaista, että olin laittaa kuvittelun piikkiin, mutta ei. Hyttynen inisemässä keskellä yötä ja synkintä marraskuuta! Eipä käynyt hyvin sille hyttyselle.

Mutta hei, se olis perjantai! Mun puolesta vois kyllä olla kyllä jo joulu.

pelkkää pöhinää

Oma isukki sujahti mökille kalastamaan, koska iso kala nappaa kuulemma juuri isänpäivänä. Kalastusreissun antimia nautiskellaan myöhemmin isänpäivän juhlinnan merkeissä.

Viralliset joulukorttikuvaukset hoidettiin joululaulujen soidessa taustalla, aiemmin kuin koskaan aiemmin ja ilman hoppua.. Joulutunnelmaan ei tarvita paljoa, ulkonakin alkoi juuri sataa lunta. Uskoisitteko, että muutaman viikon päästä koristellaan jo joulukuusta? Onneksi lapsi on näissä jouluhommissa tullut äitiinsä.

Ajatukset hiipivät uuteen, alkavaan viikkoon. Maanantai ei ahdista, vaikka päivä on aamusta iltaan pelkkää pöhinää.

ihq

Hirveesti jouluinen fiilis, uudenlainen arki, hirvee kiire, lenkille ei pääse, illalla nahkatelkkaria jo viimeistään kasilta, imuroimaan ei ehdi ja viikonloppu on ihmisen parasta aikaa. Eipä malta pysyä pöksyissään hän kaiken tämän ihanuuden keskellä!

uusi arki

Huomisesta lähtien arki asettuu uusiin uomiinsa. Kotikoloa päivittäin puunannut ja ruokahuollosta huolehtinut pyykkikoneen paras kaveri hilpasee projektihommiin ainakin kolmeksi kuukaudeksi. Arjen perushommeleihin tulee siis isohko muutos, vaikka suurin osa tämän talouden asukkaista ei välttämättä sitä ole vielä täysmitallisesti tiedostanut. Ensituntumaa uuteen saatiin jo perjantaina ja voi pojat teki kotirouvan mieli kömpiä toimiston sohvalle päikkäreille iltapäivästä totuttuun aikaan. Illalla tiesi tehneensä jotain muutakin kuin kymppikilsan aamulenkkejä.

Viikonloputkin saavat seuraavien kuukausien aikana viikonlopulle kuuluvan merkitykseensä takaisin, ja hyvä niin. Toki tulihan tässä jo tovi kotioloissa kikkailtuakin. Ennen kaikkea positiivisin mielin uutta arkea kohti, vaikka hoppua saattaa pukata. Sopii kyllä sekin.

pelkästään positiivista

Ensilumi tuli ja lapsi lurautti aamulla sikermän kaikkia mahdollisia muistamiaan joululauluja. Eilen nukkumaan mennessään uhkasi nousta katsomaan lumisadetta yöllä. Näin oikeastaan tekikin ja heräsi ihmettelemään puolen sentin lumikerrostumaa klo 5:30.

Saattoi olla vähään aikaan viimeiset kymppikilsan aamulenkit, perinteiset pinaattikeittolounaat ja iltapäivän kutomishetket kera Gilmoren tyttärien. Työttömyystunnelin päässä kajastaa vihdoinkin positiivissävytteistä ja erittäin mielenkiintoista valoa.