Kaikenmoista se joutenolo teettää.
Tarkoituksena oli esitellä lähes valmis, ihanan pörröinen itsekudottu villatakki, mutta kuinkas sitten kävikään. Satuinpahan eilen sunnuntaisilmillä ihailemaan kokonaisuutta päivänvalossa - no kappas, kädenjälki oli jotenkin merkillisesti muuttunut kesken prosessin. Siis voihan vitja! Syytän lankaa, pimeyttä ja The Affairia.
Luin jostakin, että alpakka-langalla on niin ihana kutoa - jos siis tykkää langasta lähtevästä pikkuhötöstä. Kissaperheet tietävät mitä tuo höttö on. Himosiivooja taas on varannut kädenulottuville teippiharjan, jolla kätevästi putsaa piskuiset höttökarvat neulomisympäristöstä jokaisen kierroksen jälkeen. Ja imuroi koko kämpän kerran päivässä. (Mikä ei sinäänsä mitenkään uutta se.)
Niin että hirveesti kivaa tää neulominen! Mutta jos viikossa sain ensimmmäisen version melkein valmiiksi ja purettuani sen alkutekijöihin, niin kaiken järjen mukaan bloggarilla olisi ihanan pörröinen, itsekudottu villatakki valmiina ennätysajassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti