Sain taannoin hieman yllättäen uuden mahdollisuuden miettiä, mihin suuntaan työelämässä singahtaa seuraavaksi. Tiedän, minkälaista työtä tahdon tehdä. Tiedän sen muodon ja sisällön. Toimintatapa pohdituttaa. Työskentely pöydän molemmilla puolilla kiinnostaa. Tai ehkä hyppäänkin tuntemattomampaan ja toimin jatkossa itsenäisesti? Viimeksi mainittua pääsenkin pohtimaan ja oppimaan pari kertaa viikossa ammattilaisen ohjauksessa seuraavien viikkojen ajan.
Elämä kestää pienet ammatilliset kolhut, sillä uskon, että kaikella on tarkoituksensa. Kliseistä tai ei, yhden oven sulkeutuessa toinen ovi avautuu. Tai sitten ovi on voinut olla koko ajan avoinna.
Hienosti kiteytetty! Kokemuksesta sanon, että ovi on koko ajan auki. Se, milloin sen huomaa, on eri asia ❤️ Pääasia, että huomaa, ennemmin tai myöhemmin. Onnea kynnyksen ylitykseen :)
VastaaPoistaKiitos Kati! ❤️
PoistaPuoli vuotta itsenäisesti työskentelyä takana ja päivääkään en ole katunut. Tsemppiä uuteen, mikä suunta se ikinä sitten tuleekin olemaan!!
VastaaPoistaKiitos tsempeistä! Kun kärsivällisyys on kolmevuotiaan tasolla, pitäisi kaiken tietysti tapahtua heti. Pähkäily ottaa oman aikansa. Uusi suunta varmasti löytyy ❤️
PoistaHienosti tosiaan sanottu - Sinulta ja Katilta! Paljon tsemppiä, iloa ja voimia uudelle alulle <3
VastaaPoistaKiitos Jutta! ❤️
PoistaKomppaan muita! Onnea muutokseen <3
VastaaPoistaKiitti Teija! ❤️
Poista