sananen syksystä (osa 2)

Syksy näyttää parhaillaan puskevan päälle koko komeudellaan. Sade yhdistettynä myrskytuuleen saa juuri puhdistetut ikkunat uudelleen rapakuntoon.

Niin siis tää syksyhomma. On tainnut joskus ehkä olla juttua, että mä en lähde noihin syksyhommeleihin ollenkaan. Sunnuntaina heitellessä kesäkukkia kompostiin ja istuttaessa kalluunat tilalle sisäisesti itkeskelin, että hittovie se kesä oli tässä ja kohta on niin kylmää, pimeää ja ikävää että varmaan riittää!

Olen toki yrittänyt ymmärtää. Nuuhkuttelen raikasta syysilmaa jokaikisenä lenkkiaamuna. Tuoksu muistuttaa mädäntynyttä metsikköä.

Mutta syksyinen arki-ilta myrskyineen ja tuli takassa - peukku sille!

Syksy sai juuri yhden positiivisen piirteen.

sellainen ihan tavallinen viikonloppu

Viime viikonloppuna seilasivat leidit, nyt huuhtelevat herrat. Tämän viikonlopun ehdottominta antia on pikkuiivarin kanssa vietetyt kahdenkeskiset hetket, jotka huipentuvat kömpimiseen poikittain isossa sängyssä nukkuvan tuhisijan viereen.

Enpä juurikaan tiedä, miten paremmin viikonlopun voisi viettää. Kolmikko on tietysti täydellinen, mutta tyttöjen kesken on puuhastellaan erilaisia, kivoja juttuja.

Kiireettömät aamut, leffaillat x2 ja siihen yhdistetyt herkkupalat, pyöräilylenkki lähiniitylle, höpöttelyt, pöpöttelyt ja nuuhkuttelut. Tätä.

the markettineule

Ilman ylimääräistä aikaa ja blogienlukutuokioita olisi tämäkin sensaatio jäänyt näkemättä ja kokematta. Nimittäin Lidliin maanantaina myyntiin tulleet Premium-malliston ja ennakkoon sosiaalisen median syövereissä hehkutetut kashmirneuleet.

Premium-pöydässä riitti kuhinaa kun pyyhälsin iltalenkkivarusteineni eilen paikalle. Mutta eivätpä Pirkot ja Tuiret arvanneet, että kannattaakin napata ostoskoriin miesten malli, joka ei ole muotoonommeltu, pinkki tai erityyppisellä tekstuurilla varustettu. Nähtäväksi jää, kestääkö saksalaisen päivittäistavarakaupan fancympi markettineule oikeaa käyttöä vai nukkavieruuntuuko se ensimmäisen ulkoilun jälkeen. Ainakin materiaali tuntuu hypistellessä taivaalliselta.

Ja mitäpä olisi syksy ilman kashmiria? Melko kylmää.

PS. Kun luet tätä, Lidlin ihanaiset ja huokean edulliset kashmirneuleet ovat jo saattaneet sujahtaa valitettavasti Pirkon ja Tuiren ostoskoreihin.

viikon kenkkumaisin

Viikonloppu turahti seilatessa kolmensadan leidin kanssa Itämeren aalloilla. Hauskaa oli, mukavanpuoleista vaihtelua peruspinaattikeittoihin, aamulankutuksiin ja pyykkäyspuuhiin.

Siksi paras tapa selättää arkiviikko onkin keittää reilu kattilallinen syntisen herkullista kantarellikeittoa. Inauksella currya keitolle saatiin entistä syksyisämpi vihvahde, eikä makukaan ollut ollenkaan hullumpi.

Viikon kenkkumaisin päivä alkaa olla kuitattu. Tosin tällekin tasaisen pilviselle maanantaipäivälle taas monta positiivista tekijää siltikin saatiin! Hissimusiikki soimaan ja kynttilät palamaan. Ja huomenna uimaan!

moi ruby

Joko olette kuulleet punatukkaisesta Ruby-tytöstä? Ensin ilmestyi koodisatukirja, jota on meilläkin luettu erittäin ahkerasti. Tämän syksyn uutuuskirjassa rohkea Ruby taas kertoo miten tietokone toimii. Uusin Hello Ruby -kirja kannustaa kyselemään, ihmettelemään, näkemään mahdollisuuksia ja - oppimaan. Onneksi meillä on olemassa tällaisia digitaalisen maailman rakentajia kuten Linda Liukas.

No okei, pienehköä tuuppausta aihepiiriin suuntaan on siis saattanut tapahtua - asuuhan perheessä yksi (diplomi)insinööri ja yksi Rails Girl. Lapsonen kuitenkin tuntuu olevan äärimmäisen kiinnostunut tekniikasta, ja kaikista asioista ylipäänsä.

Koodivallankumous, se on tuloillaan, sillä ohjelmointi on jo mukana peruskoulujen opetussuunnitelmassa tästä syksystä alkaen. Hello Ruby -kirjojen avulla lapsosta voi kannustaa innostumaan ja kiinnostumaan tärkeistä taidoista - maailmassa, jossa tietokoneet ja ohjelmointi ovat jo osa jokapäiväistä elämää.

Kipin kapin kirjastoon tai kirjakauppaan siis! Ja ei, tämä ei ollut maksettu mainos vaan rehellistä suosittelua.

uusi harrastus

Aamu alkoi uinnilla. Polkasin hallille uudenkarhealla joporaidalla samaa matkaa kouluun kirmanneiden lapsukaiden kanssa. Altaissa porskuteltiin menemään mä, Pirkko, Saimi ja ketämeitnytoli.

Mutta niin kivaa oli, että taidan mennä uudestaankin tällä viikolla. Työtä vailla olevan henkilön kannattaakin uida - uimisharrastus on puolet halvempaa ja on sitä paitsi mitä mainioita liikuntaa.

kun kesä terassille tuli 2.0.

Aurinko paistelee päivällä alemmalla mitä kesäaikaan - yläterassista ja sen riippukeinusta on tullut mainio paikka iltapäiväkiikuille, lehtien lueskelulle ja itsensätutkiskelulle.

Arkiviikon aloituspäivän kuumin puheenaihe ja suurin nähtävyys oli kuitenkin kotiäidin itsetekemä jauhelihakeitto. Siitä puhuttiin eilen illalla, aamullakin vielä pohdiskeltiin, että mitenköhän nyt oikein. Erityistoiveena vähemmän käytetty soppakattila ja superpienet jauhelihanpalaset. Hyvää oli.

ruksia seinään

Noh, loppuviikko meni hujauksessa. Ja taas ollaan hyppäämässä uuteen viikkoon.

Ensi viikolla jatketaan harjoituksia yrittäjyys-aiheella ja lenkin seuralaiseksi voisi ottaa uintiharjoitukset (koska vaihtelu virkistää). Perussettiä, työnhakumenininkiä ja perheen hyvinvoinnin ylläpitoa - ajattelin ensi viikolla hoitaa spontaanisti myös ruokapuolen. Ei pidä hullutteleman, mutta johonkin seinään sietäisi laittaa ruksin.

mikä minusta tulee isona?

Sain taannoin hieman yllättäen uuden mahdollisuuden miettiä, mihin suuntaan työelämässä singahtaa seuraavaksi. Tiedän, minkälaista työtä tahdon tehdä. Tiedän sen muodon ja sisällön. Toimintatapa pohdituttaa. Työskentely pöydän molemmilla puolilla kiinnostaa. Tai ehkä hyppäänkin tuntemattomampaan ja toimin jatkossa itsenäisesti? Viimeksi mainittua pääsenkin pohtimaan ja oppimaan pari kertaa viikossa ammattilaisen ohjauksessa seuraavien viikkojen ajan.

Elämä kestää pienet ammatilliset kolhut, sillä uskon, että kaikella on tarkoituksensa. Kliseistä tai ei, yhden oven sulkeutuessa toinen ovi avautuu. Tai sitten ovi on voinut olla koko ajan avoinna.

sananen syksystä

En ole koskaan juurikaan pitänyt syksystä. En niistä upean kuulaista syysaamuista, jolloin talvitakki ei ole yhtään liikaa mutta iltapäivästä todellakin on. En syksyn pimenevistä illoista, kaatosateen kastamista lenkkareista, lehtien haravoimisesta, ensimmäisestä syysflunssasta.

Mutta syksy tuo sienet. Useimmiten ja/tai lähes aina suoraan kotiovelle kannettuna. Tällä kertaa käsittelyyn pääsivät mustatorvisienet, joista kätevä emäntä taikoi itselleen lounaskeiton.

Syksy toi myös verhon ikkunaan. Ainakin alkuun hennon ohuen ja lattialle vapaasti roikkuvan pellavaisen, koska paksumpi ja peittävämpi tuntuu konkreettisesti liian syksyiseltä. Ikkunan edessä tai sivulle vedettynä, niin tai näin. Pääasia että syysaurinko pääsee halutessaan vapaasti sisään.

paattikuulumisia

Käytiin kolmisteen vähän seilaamassa isolla paatilla. Hylje-perhekin kasvoi matkan aikana. Olipa mukavaa lähteä hetkeksi pois kotoympyröistä.

Alkavalle viikolle on kertynyt jos jonkinmoista mielenkiintoista puuhaa. Parit haastattelukierrokset, kurssia yrittäjyydestä ja Ipanan viimeiset pelikierrokset potkupalloa. Oma liikkuminen on nyt laitettu horrostilaan - sen siitä saa kun liikkuu liikaa. Homman nimi nyt on lepoa ja teippejä, sillä PT murahti ettei yöaika riitä tarpeeksi lepoon. Loppuviikosta toivottavasti liikkeelle normaalisti, mutta jatkossa ei lenkkiä joka päivä.