Aamulla satoi niin ettei tehnyt mieli lähteä juoksemaan aamulenkkiä kaatosateeseen. Ensimmäistä kertaa maanantai kävi päälle yhtä rankasti kuin tuo ärsyttävä kaatosade.
Hipsin hämärässä ja hiljaisessa talossa yökkärivaatteissa lounaaseen saakka pohdiskellen, että ehkä näitä hetkiä voi joskus muistella positiivisellakin mielellä. Onneksi iltapäivällä sade lakkasi, lenkkarit sujahtivat jalkaan ja fyysinen ponnistus toi tällekin suhmuraiselle maanantaille onnellisen lopun.
Ja radiossa Miehen sukulaispoika lauloi "koita muista tää ei oo ikuista".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti