Yksihuoltajaviikko alkaa pikkuhiljaa olla lusittu. Alkuviikosta säätäminen ja vääntäminen hirvitti, mutta hyvinhän me tytöt taas pärjättiin. Eikä olisi tietysti selvitykään näin hienosti, ellei olisi isovanhempia hakemassa ja ruokkimassa.
Kaikkein parasta on kuitenkin kömpiä nukkumaan pienen tuhisijan ja ziljoonan unikaverin viereen. Pikkupipana on ihan omanlaista uniseuraa, sillä välillä pikkarainen käsi saattaa silittää petikaverin poskea unissaan tai narskumiset pitää hereillä kanssakumppania. Mutta kaikki ehdottomasti sen arvoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti