Puhutaanpa yhden postauksen verran työmatkustamisesta. Siis siitä ajasta, jonka esimerkiksi tämä bloggari viettää joko useimmiten linja-autossa työpaikalle ja sieltä takaisin kotiin. Tuon ajan määrä päivässä on noin kolme tuntia, joskus vähemmän (koska auto) ja joskus enemmän (koska keskustan sikamaiset ruuhkat).
Matkustusaikaa on hyvä käyttää hyödyksi, sillä muuten arkipäivästä yksinkertaisesti loppuu valveillaolotunnit. Allekirjoittanut yrittää preferoida busseja, jotka tarjoaa matkakumppaniksi ilmaista tietoliikenneyhteyttä ja näin ollen työtehtäviä voi helposti hoitaa bussimatkalla. Joskus tuntuu, että päivän tehokkaimman työpanoksen pystyy tekemään juurikin noiden matkustustunteroisten aikana.
Kun on jo useamman vuoden seurannut bussiliikennettä mennen tullen, ovat kanssakumppanit ihastuttaneet/vihastuttaneet matkantekoa kaikenmoisin eri keinoin - on nähty syömistä (kokonainen broileri bongattu!), on ripustettu sateen kastamat ulkovaatteet tuolinkarmeille kuivumaan ja matkaa taitettu lähes ilkosillaan, on vedetty päivämeikit päälle hytkyvässä bussissa, on nukahdettu pää matkakumppanin olkapäätä vasten, on nakattu kävelykengät pois jalasta ja saatu koko bussi tuoksumaan homejuustolta. Ja mitä noita nyt oli.
Bussissa matkustaminen on siis aika mukavaa puuhaa! Joskus kun vaihtelu virkistää, voi bussiaseman sijaan kipittää juna-asemalle ja taittaa matkan raiteilla. Mutta mahtaakohan tunnelma yhtä maino mitä dosas?
Voi Ani, samanmoisilla matkustustunneilla mennään, mutta nykyisin junalla. Poikaset pitää saada liikkeelle heti seitsemän jälkeen aamulla ja kotona olen illalla lähempänä puolta seiskaa. Mutta eipähän poikasten päivä veny liikaa, kun Isimies hakee heidät puoli neljältä. Ja tosiaan, ainahan niitä töitä voi tehdä matkallakin samalla kahvia hörppien, vaikka tänäkin aamuna sisustuslehti vei voiton.
VastaaPoistaMeilläkin onneksi Mies hakee ja vie Ipanan inhimillisiin aikoihin päiväkotiin - yksin voisi olla aika haastavaa. Kyllä mullakin joskus aamuina uni saattaa viedä voiton, tai blogien lukemiset! Tsemppiä meille kummallekin työmatkailuun!
PoistaVoi että, minkä elämyksen missaankaan joka päivä, kun työpaikka on kilometrin päässä kotoa 😃 Vaan onhan se varsinkin lasten kannalta luksusta ettei työmatkoihin mene aikaa.
VastaaPoistaJoo, nää on näitä asuinpaikkakunnan valintaan liittyviä päätöksiä, joita silloin pohdiskeltiin kun pk-seudulta näille kylille muutettiin. Plussat ja miinukset tuli käytyä läpi ja pelkästään plussan puolelle jäätiin! Onneksi meillä on täällä iso tukiverkko, joka auttelee lapsen viihdyttämisestä silloin tällöin, kun työmatkoihin kuluu extra-aikaa. Mutta taatusti olet missannut bussimatkailun hienoudet :) Nytkin tässä parhaillaan suhaillaan motarilla!
PoistaToi on niin ihana tuo keltainen Billy-vitriini. Etsin aikani sitä ja sitten unohdin.Ja nyt muistin taas...
VastaaPoistaJoo niin on! Aikamoinen väripilkku kyllä! Vitriini menee kyllä yksien lempihuonekalujen joukkoon meillä :)
Poista