viikonloppua

On meillä ollos ollut huoleton, kun poikas on valveil ollut koko viikonlopun. Iskä-mies kotiutui juuri ja kylläpä riittää juttua.

Me tytöt taas katsottiin pingviinielokuvaa ja syötiin herkkuja. Kaikkein parasta koko viikonlopussa on ehdottomasti olleet aamuiset kuiskausherätykset ja muut höpötykset.

syksyn merkkejä

Ne perinteiset syksyn merkit. Keittiön ikkunaan ilmestyy verho, tänä vuonna kuukautta myöhemmin kuin viime vuonna. Tekee mieli aloittaa ziljoonas kudontaprojekti. Persiljaa pilkottuna pakkaseen. Haravointiprojekti, jonka voi suosiolla lykätä seuraavaan viikonloppuun. Tai kevääseen.

Taidanpa alkaa henkisesti valmistautua sunnuntain Strömsöön. Ja saunankin voisi laittaa tulille. 

kesäjuhlaa ja päikkäreitä

Viikonloppu turahti käyntiin istumalla ulkotiloissa useita tunteja. Saattaa ehkä kuulostaa hurjalta, mutta itse asiassa se oli todella mukavaa ja uskomattoman tunnelmallista! Vietimme kesäjuhlia parin naapuripariskunnan kanssa kynttilänvalossa tuulen heilutellessa teltan helmoja. Isäntäväki oli luonut vierailleen huikeat puitteet ja tarjoilut eikä pieni vesisadekaan ei haitannut nauttiessamme herkkuja syksyisen tähtitaivaan alla sateelta suojassa lämpimät viltit kintuissa.

Tirpastiin äsken koko porukka kahden tunnin päikkärit. Kahden tunnin päikkäreistä sen verran, että unet tuntuu erittäin hyvältä idealta siinä vaiheessa kun silmänsä ummistaa ja asettaa peittoa sievästi päälle. Kahden tunnin päästä herää suu kuivana ja kymmenen kertaa väsyneempänä. Ei mikään win-win-situation. Mutta koska viikonloppu.

ekoja kertoja

Alkanut syksy on ollut aikaa ekojen kertojen. On aloitettu ekaa kertaa uudessa työpaikassa, on tutustuttu ekaa kertaa uusiin ihmisiin. On sairastettu ekaa kertaa reipasta poskiontelotulehdusta ja käyty ekaa kertaa poskiontelohuuhtelussa.

Eipä sillä, mukavia ekoja kertoja kaikki (poislukien huuhtelumeininki), mutta listan kerrat ovat pitäneet ainakin tämän ihmispolon piskuisessa jännityksessä ja ennen syvään uneen nukahtamista on ollut havaittavissa hieman jännitysperäistä unissapuhumista. Jaiks.

Saapi nähdä, mitä kaikenlaisia muita ekoja kertoja syksy vielä tullessaan tuo. Sen ainakin tiedän, että viikonloppuna aion tirpasta syksyn ekan omenapiirakan.

hirvikärpäsiä, heelangååria ja puutarhahommia

Viikko vierähti ja alkaa viikonloppukin vedellä viimeisiään. Viimeisiään vetelee myös ulkona asustelevat kesäkukkaset, jotka saivat äkillisen puutarhanhoitopuuskan yllättäessä siirtyä kompostiprosessiin. Tuntuu hassulta, että vaikka ulkona vielä tarkenee helposti ilman villavarustusta, on syksyn tuntua ja tuoksua vahvasti ilmassa. Erityisesti sen huomasi mökkireissulla, kun kympinuutisten aikaan veskireissu tehtiin pilkkopimeästä johtuen tavanomaista rivakammin sillä metsästä selvästikin erotti ketun kiiluvat silmät.

No jos ei kettu, niin ainakin hirvikärpänen. Siinä vaiheessa kun sienireissun jälkeen neljättä hirvikärpästä napsi päänahasta tuli mieleen vanha suomalainen sananlasku; parempi päässä kuin housuissa. Sekin on nimittäin koettu eikä siitä tässä yhteydessä sitten sen enempää.

linjuriauto on maantien ässä

Puhutaanpa yhden postauksen verran työmatkustamisesta. Siis siitä ajasta, jonka esimerkiksi tämä bloggari viettää joko useimmiten linja-autossa työpaikalle ja sieltä takaisin kotiin. Tuon ajan määrä päivässä on noin kolme tuntia, joskus vähemmän (koska auto) ja joskus enemmän (koska keskustan sikamaiset ruuhkat).

Matkustusaikaa on hyvä käyttää hyödyksi, sillä muuten arkipäivästä yksinkertaisesti loppuu valveillaolotunnit. Allekirjoittanut yrittää preferoida busseja, jotka tarjoaa matkakumppaniksi ilmaista tietoliikenneyhteyttä ja näin ollen työtehtäviä voi helposti hoitaa bussimatkalla. Joskus tuntuu, että päivän tehokkaimman työpanoksen pystyy tekemään juurikin noiden matkustustunteroisten aikana.

Kun on jo useamman vuoden seurannut bussiliikennettä mennen tullen, ovat kanssakumppanit ihastuttaneet/vihastuttaneet matkantekoa kaikenmoisin eri keinoin - on nähty syömistä (kokonainen broileri bongattu!), on ripustettu sateen kastamat ulkovaatteet tuolinkarmeille kuivumaan ja matkaa taitettu lähes ilkosillaan, on vedetty päivämeikit päälle hytkyvässä bussissa, on nukahdettu pää matkakumppanin olkapäätä vasten, on nakattu kävelykengät pois jalasta ja saatu koko bussi tuoksumaan homejuustolta. Ja mitä noita nyt oli.

Bussissa matkustaminen on siis aika mukavaa puuhaa! Joskus kun vaihtelu virkistää, voi bussiaseman sijaan kipittää juna-asemalle ja taittaa matkan raiteilla. Mutta mahtaakohan tunnelma yhtä maino mitä dosas?

syksyn ensimmäinen

Sunnuntai - meikäläisen lempiviikonpäivä! Silläkin uhalla, että arki huhuilee jo nurkan takana. Näet on se arkikin on ihan jees, kun suhtautuu arkeen sille kuuluvalle vakavuudella. Ikäväähän tuo olisi, jos ressiä pukkaisi jatkuvasti. Aiemmassa elämässä tuli stressattua ihan tarpeeksi.

Käytiin tänään Isomummin haudalla. Hautausmaareissujen jälkeen yleisesti saa aina varautua vastaamaan kimurantteihin kysymyksiin. Niin että miksei ole olemassa hautausmaakeijua, joka herättäisi kaikki rakkaat jälleen henkiin? Niinpä.

Ulkokesäkukkien siirto-operaatio kylmästä lämpimään on alkanut, aiemmin viikolla sisätiloihin siirtyi oliivipuu ja nyt kokeillaan talvehtimismeininkejä ulkona jättimäisen kasvupyrähdyksen saaneen muratin kanssa. Aiempina vuosina siirto-operaatiot oliivipuuta lukuunottamatta ovat onnistuneet huonosti tai erittäin huonosti, parempaa operaatio-onnea siis tällä kerralla. Eihän moista kaunokaista tohdi kompostiinkaan nakata, vaikka käsittääkseni muratti selviytyy ulkotiloissa hyvinkin pitkälle syksyyn eikä ota nokkiinsa kylmästä ensimmäisten joukossa. Jokseenkin vaan on tuota sateenropinaa kuunnellessa ja maahan tippuneita keltaisia lehtiä katsellessa tullut sellainen fiilis, että nyt meinaan olisi syysistutusten aika.

kyllä täällä tarkenee

Jokainen, joka on aloittanut elämässään jotain uutta (kuten vaikka uudessa työpaikassa) tietää, että uuteen tottuminen ja järkevän tasapainon löytäminen uuden ja vanhan välillä vie aikaa. Kaikkeen tottuu sano pässi kun... ja niinhän se vaan kuulkaa menee. Ensimmäisten työviikkojen kaaos tuntuu helpottaneen ainakin hieman (kopotikop), mutta kyllä edelleenkin iltaisin ei juurikaan jaksa tehdä muuta kuin ihmetellä maailman menoa ja pussailla pikkupipanaa. Onneksi talouden ruokapuoli hoituu muiden toimesta (pusipusi Miehelle).

Eikä pölynimuriakaan oikeasti tarvitse ulkoiluttaa ihan joka päivä.