Puhutaanpa yhden postauksen verran työmatkustamisesta. Siis siitä ajasta, jonka esimerkiksi tämä bloggari viettää joko useimmiten linja-autossa työpaikalle ja sieltä takaisin kotiin. Tuon ajan määrä päivässä on noin kolme tuntia, joskus vähemmän (koska auto) ja joskus enemmän (koska keskustan sikamaiset ruuhkat).
Matkustusaikaa on hyvä käyttää hyödyksi, sillä muuten arkipäivästä yksinkertaisesti loppuu valveillaolotunnit. Allekirjoittanut yrittää preferoida busseja, jotka tarjoaa matkakumppaniksi ilmaista tietoliikenneyhteyttä ja näin ollen työtehtäviä voi helposti hoitaa bussimatkalla. Joskus tuntuu, että päivän tehokkaimman työpanoksen pystyy tekemään juurikin noiden matkustustunteroisten aikana.
Kun on jo useamman vuoden seurannut bussiliikennettä mennen tullen, ovat kanssakumppanit ihastuttaneet/vihastuttaneet matkantekoa kaikenmoisin eri keinoin - on nähty syömistä (kokonainen broileri bongattu!), on ripustettu sateen kastamat ulkovaatteet tuolinkarmeille kuivumaan ja matkaa taitettu lähes ilkosillaan, on vedetty päivämeikit päälle hytkyvässä bussissa, on nukahdettu pää matkakumppanin olkapäätä vasten, on nakattu kävelykengät pois jalasta ja saatu koko bussi tuoksumaan homejuustolta. Ja mitä noita nyt oli.
Bussissa matkustaminen on siis aika mukavaa puuhaa! Joskus kun vaihtelu virkistää, voi bussiaseman sijaan kipittää juna-asemalle ja taittaa matkan raiteilla. Mutta mahtaakohan tunnelma yhtä maino mitä dosas?