voihan perjantai!

Sairasteluvuoron nappasi tällä kertaa pikkupapana, joka arkiviikon sairastelun jälkeen pääsi tänään jälleen päiväkotiin ja viikonlopuksi terveeksi. Onneksi näin päin tällä kertaa, sillä vauhdikkaan ja säädöillä varustetun viikon vastapainoksi viikonloppuna ei suunniteltua, mutta kuitenkin taatusti kaikenmoista mukavaa ohjelmaa tiedossa. Sunnuntaiaamulle kutkuttaisi kirpparikierros pitkästä aikaa...

Bloggarin tähtihetkiä koettiin aiemmin viikolla, kun edellisessäkin postauksessa vilahtanut kuva keltaisesta Myystä pääsi Instagram-kuvapalvelun kautta regrammattuna Muuton sivulle. Ihmettelyn määrä oli suuri, kun tiistaina meikäläisen profiiliin alkoi tippua uusia seuraajia kuin sieniä sateella. Samanaikaisesti saatiin kokea myös kuvanjakamisen negatiivista lieveilmiötä, sillä samaista kuvaa regrammattiin myös muissa yhteyksissä, ilman kuvan alkuperäislähdettä tietenkin. Tästä tulikin pienehkö pelko pehvapuoleen siitä, miten paljon omia kuvia mahdetaankaan käyttää erinäisissä yhteyksissä ilman lupaa.

Käytiin tuossa lapsosen kanssa aamulla neuvolassa näyttämässä kuinka taitavia sitä ollaankaan. Mukaan matkaan saatiin myös neuvo, jotta jatkossa saadaankin käyttää tuhdisti voituotetta ruokailussa, sillä ruikkulapuikula on liian puikula. Samoilla käyrillä huiteli aikanaan äitinsä ja isoäitinsä, joten ei tässä pahasti ole syytä puikuluutta pelätä. Puolen vuoden päästä käydään taas punnitusharjoituksissa katsomassa, ollaanko käyrää (ja painoa) saatu nousemaan. Ehkä samalla voisi taas tehdä muutaman tehtävänkin.

jotain muuta

Tässä kun tulee vietettyä aikaa vaakatasossa (tänään tosin imuroin aamulla, pidin pausseja välillä) niin mihin jäinkään, aivan niin, makoillessa siis tulee katseltua omia nurkkia sillä silmällä ja samalla kun lukaisee muutaman inspiroivan blogikirjoituksen niin halu toteuttamiseen on valmis. Mihin tahansa projektiin, idealla ei niinkään väliä, kunhan pääsis tekemään jotain! Pelottava yhdistelmä tällainen flunssamakoilu ja inspiraatiota huokuvat sisustuskuvat.

Lapsi on vihdoin aloittanut uuden talviharrastuksen, luistelun nimittäin. Jotenkin edellisvuoden talvet eivät ole antaneet riittävästi pakkaskelejä luistelun aloittamiseen ja nyt oltiin varustehankinnassa pakkoraon edessä sillä päivähoitopaikan kautta ovat muutaman kerran käyneet jäähallilla harjoittelemassa. Josko tästä itsekin innostuisi? Muistelot lapsuusaikojen tunnottomaksi jäätyneistä varpaista ja sormista ei ainakaan positiivismielellä kutkuta luistimiin tarttumaan. Sama homma muuten hiihtämisen kanssa. Jotenkin molempia sai lapsena tehtyä aika lailla liikaa tarpeeksi.

Seuraavaksi pyöräytän paperitupot nenään kuten Johan Lind, Suomen nuhaisin mies ja karva-allergikko. Eipähän tarvii koko ajan niistellä. Morjensta!

ristipeiton alla

Kuume puski sittenkin päälle vaikka koko viikon sitä pyrittiin pois hätistellä. Lauantaipäivä on mennyt kuvanmukaisena pötkylänä sohvalla muille perheenjäsenille käskyjä vienosti huudellen. Mikäli positiivista hakee niin maanantaiaamuna arjen koittaessa olo on todennäköisesti jälleen mitä mainioin.

tökkii

Vauhtiin pääseminen löhölomailun jälkeen tuntuu kankealta. En muista että aiemmilla reissuilla aikaerosta kärsiminen olisi kestänyt päiviä. Iho natisee liitoksissaan vaikka sitä kuinka aamuin illoin rasvalla läträisi. Perskuleen flunssanpoikanenkin näyttäisi olevan tuloillaan.

Onneksi silti keltaiset ruusut piristivät etätyöläistä keittiön pöydällä, flunssaisen olotilan saapi keveämmäksi hörppimällä kuumaa, tänään on skoolattu isukin synttäreillä ja kohta voi mennä nukkumaan. Monta positiivista syytä tällaiselle tavistiistai-illalle!

synttäribrunssi

Pinkkiä, kuten juhlien pääosanäyttelijä toivoi. Tilankäytön lisäksi haasteita koettiin ruokailuvälineiden yhteensopivuudessa, sillä parillekymmenelle hengelle tulee sangen harvoin serveerattua, mutta eipä useamman astiasarjan sekakäyttö näyttänyt ollenkaan hullummalta. Ensimmäistä kertaa synttäreitä vietettiin valoisaan aikaan, erityisen mukavaa oli saada kaksi eri sukua pitkästä aikaa saman katon alle juhlimaan.

Nyt on talo hipihiljainen ja keittiössä tiskivuori odottamassa.

valmistelua

Tänään ollaan edelleen laulatettu pyykinpesukonetta, kokkailtu naminamiruokaa, käyty tietty sokeripullalla ja valmisteltu viisivuotiaan huomista synttäribrunssia. Aamulla talo näet täyttyy sukulaismiehistä ja -naisista ja päästäänpä hieman soveltamaan, jotta edes suurin osa saisi istumapaikkaa ruokailun oheen. Pitäis vissiin rakentaa isompi talo, heh.

jotain sinistä

Kotiin ollaan päästy, lunta saatu niskaan (sekin melkein jo suli) ja aikaerosta kärsitty. Aamut aloitetaan toooosi aikaisin ja seiskauutisten jälkeen tekee jo mieli paapaamaan viltin alle. Pyykinpesukone laulaa jatkuvalla syötöllä pesten viimeisimmätkin aurinkorasvan tuoksut ja valkohiekkaiset muistot pois kesähepeneistä. Mutta onpa silti mukavaa olla kotona!

Uusi vuosi vaihtui matkalla ollessa kuin varkain ja blogin tutut vuosittaiset kuvakatsaukset jäi kokonaan tekemättä. Samoin kävi kaikenmoisten uuden vuoden lupausten kanssa. Lähtökohtaisesti pyritään syömään terveellisesti ja lisäämään liikunnallisia harrastuksia - ja ylipäänsä tekemään asioita, joista tulee hyvä mieli. Blogirintamalle Aniliini lupailee ahkerampaa postaustahtia ja uudehkoja kuvauskulmia.

Sisustuksellista inspiraatiota ilmassa hurjasti eikä oikein tiedä että mistä oikein aloittaisi! Ensimmäinen hyppy tuntemattomaan on nuo SINISET saintpauliat. Ihmettelen ihan itsekin.

heipat saarelle

Viimeiset kukkais-/rantsukuvat tulevat tässä. Aikaisin huomenna aamulla alkaa kotimatka yhden pysähdyksen taktiikalla Bangkokissa. Lempiravintolan omppumies kävi iltasyömingeillä sanomassa heipat kädestä pitäen ja pyysi ensi vuonna uudelleen. Jollei ensi vuonna, niin taatusti joskus.

tehtävä suoritettu

Lomailu on tainnut tehdä tehtävänsä kun pikkuhiljaa mielessä alkaa laskea päiviä kotiinpaluun ja työasiat kummitella mielessä. Muutamia päiviä kuitenkin vielä upeita auringonlaskuja, herkullisia ruokia, laiskanpulskeita rantsupäiviä ja pisamien eksponentiaalista kehittymistä.