herkkuruokaa maltillisille

Pulled Pork taitaa blogipiireissä olla tämän hetken avocadopasta, nimittäin sen verran usein tuohon herkkupossuun on törmäillyt viime aikoina! Ja olihan sitä pakko kokeilla. Sarpaneva kukonlaulun aikaan uuniin ja viiden tunnin päästä herkku on valmis - ja aiettä hyvää oli!

Tänään oli myös oiva hetki heilua pehva pystyssä pihamaalla, sillä taannoin ostetut tulppaanisipulit pääsivät vihdoin mullan alle kevättä odottelemaan. Myös muita pihahommia suorittettiin, Aniliini taisi innostuksissaan pestä yhden ikkunankin. Nyt onkin sellainen olo, että voisi silmänsä ummistaa hetkiseksi, jotta jaksaa iltasella juhlistaa Ipanan Kummisedän synttäreitä.

PS. Toiseksi viimeisestä kuvasta löytyvä ape on pekonikanttarellipastaa, joka oli mainiointa herkkua sekin. Täällä on selvästikin viikonloppuna herkuteltu!

perinnenisu

Uudet perinteet kunniaan ja Viipurinrinkeliä poskeen. Kertokaapa kokeneemmat rinkelistit, kastellaanko sitä sumppiin vai miten tuota hieman kuivakkaa pullaa oikein nautitaan?

Mukavaa, kun ei tarvitse säntäillä. Pihahommia tartteis tehdä ja huomenna luikin taatusti kirpparille. Pitkästä aikaa. Viikonloppu on ihmisen parasta aikaa.

paremmalla puolella, taas!

Oho, torstaille on jo viikko turahtanut! Ei täs mittää, iltaisin on nimittäin tehnyt mieli käpertyä ristipeiton alle ja uni on aika nopsaa korjannut mukanaan. Joka ilta ollaan nyt takkaa poltettu ja kyllä tupa on pysynyt mukavan lämpimänä!

Kylillä on meneillään todellista humua, sillä jokasyksyiset markkinat ovat jälleen täällä. Huomenna olisi tarkoitus pyörähtää ostamaan rinkeliä ja markkinapalloa - ehkä Ipanapipana pujahtaa johonkin laitteeseenkin kieputtelemaan. Ja viikonloppu, oijoi sehän on pelkästään musiikkia meikäläisen korville!

Aniliinia taannoin lykästi eräässä blogiarvonnassa ja kaunis tarjotin saapi olla nyt esillä tuossanoin. Käykääpä hei tutustumassa upean Ilonan Keskeneräinen-blogiin - sekin on sangen upea!

Mä meen ny taas sinne ristipeiton alle!

syksyn ensimmäinen

Päivän tyhjillään ollut talo oli kylmissään ja Mies tuikkasi takan tulille ensimmäistä kertaa koko syksynä. Aamulla oli niin kylmä, että piti huitoa menemään pipo päässä ja sormikkaat sormissa. Ei kyllä kestäis yhtään ajatella tulevia herkkuhetkiä bussipysäkillä kun sieraimet meinaa paukkupakkasilla jäätyä kiinni toisiinsa. Hrrr.

jengi kasassa

Oli vielä tultava sanomaan toiset heipat muutaman puhelimella otetun kuvasen kera. Siskon luona oli mukavaa - ei kyläreissua ilman omenapiirakkaa! Sen jälkeen mäkkikaupan purilaisten kautta kotiin ja mikä iloinen yllätys siellä odottikaan - pieni sotapoika oli palanut harjoituksistaan ennen aikojaan!

Nyt on koko perhe jälleen yhdessä. Sydän.

moi!

Bloggari pahoittelee lukijoidensa laiminlyöntiä - radiohiljaisuudesta voidaan pelkästään syyttää niitä ruotsalaisia. Työmatkailut on vähäksi aikaa taas matkailtu ja kuin kreivin aikaan ensi viikolle sovittu parin päivän työreissu onneksi peruttiin. Sanotaanpa vielä kerran, että ihan kiva olla kotona.

Meikäläisen kämppiksethän olivat elelleet kolme päivää Anilandiassa kuin ellun kanat, kun ei ollut himosiivooja niskassa hengittämässä. Aamulla oli siis tartuttava luudanvarteen, jotta epäsiisteydelle allerginen äiti-ihminen pystyi jälleen tiluksiaan sillä silmällä ihailemaan.

Mies lähti puolustamaan isänmaata ja toivomus olisi, että sotilasleikit olisi iltaan mennessä leikitty. Sillä aikaa me tytöt ollaan tietty käyty sokeripullalla ja hurautetaanpa myöhemmin vielä viihdyttämään kummitätiäkin. Napsakkaa lauantaita just sulle!

tiistain ihanin

Eikäku lakkauden tietää siitä et pulistaa niin kovin et sattuu! 

~ Ipana 3,5 v. ~

Äsken saadulla puristusmäärällä jaksaa taas loppuviikon Stukholmassa. Vaikkei pesueesta erossaolo oikeasti kivaa ole. Onneksi Arlandassa on Design Torget, mutta sen valikoima ei ehdi vaihtua viikossa! 

Nyt loppu ruikutus ja mennään nukkumaan, sillä seuraavaan heräämiseen on himpunverran yli seitsemän tuntia. Nahkatelkkari päälle siis! Morjensta!

mihin katosi päivät

Mihin viikko katosi? Entäs se viikonloppu sitten? Ihan ihme meininkiä!

Hoppuinen viikonloppu siis takana, eikä ole ehtinyt edes heippoja tänne suuntaan huikkaamaan. Ensi viikolla suurin osa ajasta fiikataan länsinaapurissa, toki piti samassa pari päivää tälläkin viikolla piipahtaa. Toivottavasti ensi viikon lentosäät ovat tätä viikkoa suotuisammat, sillä kukapa nyt tahtoisi yhden päivän aikana matkustaa ristiin rastiin läntistä Suomea ensin autolla, sitten bussilla ja lopuksi vielä lentokoneella - määränpää toki saavutettiin, 6 tuntia myöhässä.

Eilen kirmattiin iloisella bloggajaporukalla brunssille Mokoon ja sieltä suorinta tietä Kaapelitehtaalle Design Markettiin. Kukkaro ei kokenut kovia (Miun upeinta villatakkia lasketa, sillä se oli hartaasti harkittu, joo oli) ja kotimatkalle lähti pelkästään hankintalistalla ollut Kanelimaan uusi kalenteri uudelle vuodelle. Voi kyllä kelpaa taas aika rientää ensi vuonna noita sivuja käännellessä! Tällä menolla ja alkusanojen myötä uusia kalenterin sivuja käännellään nimittäin jo ihan tuota pikaa.

mitä sanoo kettu?

Syksy, sepä taitaa sinnitellä kaikkien mielissä vaikka ilmat viime päivinä ovat olleet sangen kesäiset. Pihamaa on jo täynnä keltaista kökköä ja ajatus haravan varteen tarttumisesta ei tunnu juurikaan houkuttelevalta.

Sieltä se syksy kuitenkin tulee, tai täällähän se taitaakin jo olla, sillä syksyisessä kuussa jo vinhaa vauhtia painellaan menemään. Ei siis auta itku markkinoilla ja oli taivuttava syksyisiin puuhiin eli verhoa ripustamaan, aloitellaan syyskausi vaikkapa muijalla.

Jaahas, norjalaista ketunkuikuilutanssia tässä joutuu taas kuuntelemaan jahka Pikkupipana tulee isänsä kanssa lennokkitapahtumasta kotiin.