ikävää

Häivyttiin bella bambinan kanssa äänekästä kivisahaa ja kuvottavaa kivipölyä (sitä tavaraa on nyt sitten muuten kaikkialla, ihan #¤%&!:n kaikkialla) pakoon kirppiskierrokselle. Löytyi yksi liina, jolle pitää näyttää tahranpoistajaa rankalla kädellä. Ja löytyi myös hoitotäti, josta Pipana iloitsi enemmän kuin mistään muusta. Juuri aamulla kun puhuttiin hoitokaveri-ja täti-ikävästä ja pitkäksi kasvaneesta näkemisvälistä - nyt ei kuulemma ole enää yhtään niin kova ikävä!

Aniliini taitaa nyt hengittää syvään eikä ajattele ollenkaan sitä kivitauhkaa kaikissa ulkokukissa, kaikissa yrteissä, kaikissa pihakalusteissa, yläkerran partsin kaikissa matoissa ja ylipäänsä yläkerran partsilla, Miehen vaatteissa ja sitä kautta kämpän kaikilla lattiapinnoilla sekä kaiken tämän siivousprojektia - ehei, tää vaan nostaa jalat kattoon ja lueskelee muutaman mukavan blogipostauksen ja nauttii lomasta. Jep. (Tuli just muuten mieleen, että Aniliini ei myöskään ajattele naapureiden vastaavaa luetteloa, joka on nyt myös tuon kivitauhkan peitossa.)