viimeistä viedään

Vähän jopa haikein mielin kanniskelin joululiinan kaappiin tehden samalla päätöksen, että hankin samanlaisen mustavalkoisena myöhemmin hetimiten sopivan tilaisuuden tullen. Sijaisliinaksi pääsi kirpparilöytö, mutta sepä korjataan nätisti sivuun aina ruokailun yhteydessä - tiedättehän nuo meidän perheen liinanlikastajat.

Meinasin jokavuotisen perinteen mukaisesti tehdä kuvakollaasin männävuoden tapahtumista tuossa Pipanaisen päiväunien aikaan, mutta päätinpä itsekin ottaa makoisat tirsat. Bloggari pahoittelee!

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille teille sinne! Pus.

tänään tapahtunutta

Kuusipuu pääsi sinne mistä tulikin. Se kosti lopputöikseen tiputtamalla 2/3 neulasistaan erinäisiin paikkoihin Anilandiassa. Nyt olohuoneessa kaikuu kauniisti ja tilaa on vaikka muille jakaa!

Jos näitte yhden kuikuilevan, peura-ajovaloissa-tyyppisen henkilön tänään kylän liikuntakeskuksen liepeillä paksu nippu liikuntaseteleitä kourassa, se oli meikä. Aivan niin ja vielä hullummalta kuulostaa ajatus siitä, että (ainakin) seuraavan kolmen kuukauden aikana tuon kuikuilijan soisi toivovan vierailevan kyseisessä liikuntakeskuksessa useita muutamia kertoja viikossa.

A-pu-va.

muistolle

Pimeä ja hiljainen hautausmaa ei tuntunut ollenkaan pelottavalta, vaikka satoi kaatamalla, tuuli ulvoi suurten kuusten latvoissa ja pimeitä katuja valaisi pelkästään hautakynttilät. Sieltä täältä kuului välillä heleä ping kun iso vesipisara tipahti hautakynttilän kannen päälle. Kuin taianomaisesti.

Joskus kerrostalon ohi kävellessä voin melkein kuvitella makuuhuoneen ikkunasta kurkistavan vilkuttamaan harmaatukkainen Mummi. Vuosi on mennyt nopeasti, kynttilä on sytytetty sinulle, Mummi.

oispa joulu ainainen

Alkaa olla viimeisten joulukuvien aika, sillä Anilandiassa katseet suunnataan kohti uuden vuoden jänniäkin jännempiä kuvioita! Joku koiranleuka voisi todeta, että ähäkutti eipäs vielä, mutta sanokaa mun sanoneen, että joulumieli alkaa hiipua hetimiten, kun pukki on lahjat jakanut ja lahjat kääröistä avattu. Ei toki väärin ole kuusipuuta sisätiloissa viikkokaupalla jouluaaton jälkeen pitää, ehei, mutta Anilandiassa siitä otetaan tukeva niskapers-ote tulevan viikonlopun aikana ja kannetaan takaisin omiensa pariin.

Kynttilöitä toki sytytetään edelleen ja hartaasti. Ja valotähtönen saa olla ikkunalla niin kauan kuin sitä siellä kehdataan pitää. Unohtamatta tietenkään vuodesta toiseen nurkassa nököttävää himmeliä tai hyllykössä seisovaa ihanaista mustaa paperitähteä.

Viikonloppuja!

tapsanpäivänä

Aika kuluu mukavan hitaasti kuten jouluna kuuluukin. Joulusauna lämpiää tänäänkin ja kolmihenkisen pikkuperheen joulukinkku on paistumassa uunissa - tämä päivä voidaan mennä vielä hyvin joulumoodissa, sillä huomenna palataan arkeen. Toki vain päiväksi, sillä onneksi viikonloppu koputtelee jo ovelle.

joskus ja jouluna

Ipanan päikkäreiden mittainen tuumaustauko, jonka jälkeen joulupuuhastelut jatkuvat täydellä teholla. Pöytä on jo katettu, joulusaunat saunottu, rauhanjulistukset julistettu ja Maamme-laulu laulaa luikautettu. Ipana seurasi tarkkaavaisena ensimmäistä kertaa myös perinteikkään lumiukon, jonka jälkeen alkoi systemaattisesti harmittaa kaikki. Pottua nassuun, unta kaaliin ja virtaa riittää taas vaikka muille jakaa.

Joulupöydän kattauksessa nähdään tänä jouluna harvinaiset, vuosia sitten häälahjaksi saadut porsliinit. Näin joulun kunniaksi vähän tavanomaisesta poikkeavaa! Vaikka tutut jouluperinteet noin muuten saattelevat jouluaaton viettoa näin näppärästi eteenpäin.

Ehkä tässä ehtisi ennen seuraavia puuhasteluja itsekin silmänsä vartiksi ummistaa samalla kun vesisade ropisee ikkunaan. Oikein mukavaa joulua!

nissepolkkaa

Tämän tuvan ensimmäistä joulua vietettiin kaksi vuotta sitten tismalleen samanlaisessa vesisadetuiskussa kuin näköjään tänä vuonna. Taitaa olla sääntö kuin poikkeus, että kun joulujuhlanviettoa ja kinkun syömistä yhteistuumin aattona Anilandiassa harrastetaan, samaan aikaan maa vihertää ulkosalla.

Ei anneta joulumieleen moinen lumettomuus vaikuttaa, vaikka palturiahan sitä puhuisi ellei se mitenkään merkkaisi. Kaikissa joululauluissakin lumi ja paukkupakkanen on pääosassa! Ei maha mittää, sanois Isomummikin.

Lahjukset on nyt hankittu ja viittä vaille paketoitu! Aiettä tuo paketointipuuhapa on joulussa (syömisen lisäksi) ehkä mukavinta. Tällä kertaa mennään aika mustanpuhuvalla linjalla, myös seinäkalenterin paperit ovat päässeet uusiokäyttöön. Mahtaakohan Ipana muuten huomata? Toinen jännityksen kohde on joulupukin partanutun takaa löytyvä kummisetä, mutta luulenpa että puuhakkaalla pikkutontulla taitaa aattona olla sen verran muurahaisia housuissa ettei siinä ehdi pukkeja sen tarkemmin ihmetellä.

löytyihän se sieltä!

Sieltä se vaan salakavalasti hiipii, se joulumieli! Se alkoi heräillä tänään joululounalla (erityiskiitokset lounasseurueelle!), jonka jälkeen oli ihan yhtä ähky olo kuin ensimmäiselläkin samanlaisella kattauksella.

Ehdin koko päivänä tarttua kerran kameraan hetkellä, jolloin aurinko paistoi ja kämppä näytti pölyisemmältä ikinä. Mut se ei haitannu! Onhan tässä vielä monta päivää putsailla ennen pukin tuloa.

Huomenna kaarramme isolle kirkolle joulupukkia auttamaan. Sitten murehditaan enää tykkääjämäärän kasvusta ja joulupöydän appeen ostokeikasta. Periaatteessa pikkujuttuja, koska kohta on joulu!

jouluressi

Kuten kuvasta näkyy, Anilandia on päässyt jo kivasti jouluiseen asuun, mutta joulumieli on erinäisistä syistä pahasti hakusessa. Aika loppuu kesken kaikessa toiminnassa kuten esimerkiksi järjestelypuuhissa, lahjojen hankinnassa, jouluun rauhoittumisessa... Tilanteen kun saisi rauhoitettua kustannuspaikalla, ehkä mielikin rauhoituisi? Ainakin ehkä osittain.

Toivotaan edessäpäin häämöttävästä uudesta vuodesta stressittömämpää ja yksinkertaisesti kivempaa elämän jokaisella osa-alueella.

Nyt lisää blögiä. Ja muistutus mieleen siitä, että aurinkoon lennetään 45 päivän päästä, mikä ei oikeasti ole juur mitään.

hoppuisan viikon päätös

Kolmatta adventtia vietetään ja himpun verran yli viikko jouluun! Lahjapaniikki ei iske, vaikka kutakuinkin kaikki lahjukset vielä hankkimatta. Suunnitelmissa siintääkin täsmäisku, jolloin systemaattisesti kipitetään kaupasta toiseen ja kas noin on lahjuspuolikin hoidossa.

Viikko on ollut täynnä jos jonkinmoista. Firman pikkujoulua, paikallismusikaalia ja mitä upeinta jouluapetta ähkyksi saakka toveriporukalla. Perjantaipäivän yksi ehdottomimmista kohokohdista punaisen pipon huikea tarina, johon kannattaa käydä tutustumassa täältä.

Sunnuntai-illan meny koostuu tutuista elementeistä, eli blogipastasta, Strömsöstä, sunnuntaisaunasta, sikamaisesta laiskottelusta ja Solsidanista. Melkein kaikki ihan ässiä, niinkuin itse sunnuntaikin (blogipasta alkaa beellä, mutta suotakoon se hälle).

vähän blögiä huuleen ja kynä kauniiseen käteen

Yksi joulun mukavista velvoitteista suoritettu, eli joulukortit kirjoitettu ja kirjekuoret nuoltu. Ensimmäistä kertaa Aniliinin ja Miehen yhteisen viisitoistakesäisen yhdessä tampatun taipaleen aikana kortteja tehtiin koko muonavahvuuden voimin. Ehkä suoriuduttiin nopeammin, mutta säätöä oli sitäkin enemmän.

Loppuviikko onkin pelkkää pikkujouluhippaa, ensin kustannuspaikan, sitten kaveriporukan. Ehkäpä sitä pääsisi pikkuhiljaa jo jouluappeenkin makuun?

PS. Alimmainen lumikuva räpsittiin eilen, jolloin lunta vielä oli. Se meni jo.