Bloggailun syysmasennus on täällä. Ottaa päähän koko roska. Aiemmin on ollut tosi kivaa, vähän pakkopullaltahan tämä nyt tuntuu. Itsellekin tuli ihan yllätyksenä, kun kaikki on ollut niin kivaa. Ja ihanaa! Ei mikään erityinen syy tai seuraus, yleisesti ottaen vaan ketutus. Pikkuasiat harmittaa, kuten vaikka blogimaailman yllättävän pienet piirit. Tai tuttujen tovereiden kurkkimiset ja taas apina ei tiedä mistään mitään. Itseä on toki syyttäminen, kun on täällä asioistaan huudellut. Kunpa edes joskus kommunikointi olisi kahdensuuntaista - nuoli ylös ja alas, tiedättehän. Ei täällä kauaa yksin jaksa turista.
Mutta todettakoon, että ei tällä blogiahdistusoksennuksella taaskaan kalastella sympatiaa tahi sääliä. Eikä ketään henkilökohtaisesti ole syyttäminen. Kunhan vaan julkisesti harmittelen. Se menee toivottavasti ohi yhtä nopeasti kuin tulikin.
Kuva:
http://workisnotajob.com
taitaa olla aika yleistäkin tämä syksyinen blogiahdistus... Itselläni ainakin tuntuu ettei oikein mitään sanottavaa ole. Ja tosiaan korpeaa kun tietää kuinka moni käy lukemassa, varsinkin tuttuja, mutta silti mitään kommenttia ei jätetä. Pah.
VastaaPoistaTuttua, tuttua :)
VastaaPoistaEikä siinä mitään kummallista, tuntuu olevan yleistä. Itsekin on sen käynyt läpi monta kertaa, ja sitten löytänyt jonkin ajan päästä intoa jatkaa kuitenkin.
Mutta ei oo pakko jos ei taho, voi pitää taukoa jos siltä tuntuu!
ALLEKIRJOITAN VAHVALLA TUSSILLA.
VastaaPoistaVälillä ihan OKSETTAA kun kattoo lukijamäärää ja vertaa kommenttien määrään. Ja juuri ne tutut ketuttaa ehkä eniten. Ei sanan sanaa.
Bloggeri vois kehittää tätä lukijasysteemiä läpinäkyvämmäksi, laitetaanko palautetta tytöt? :)
Ja tsemppiä ahdistukseen! <3
Muutaman päivän tauko kirjoittelusta on itselläni auttanut silloin, kun ei ole mitään mitä HALUAISI kirjoittaa tai muuten vaan motivaatio / inspiraatio kadoksissa.
VastaaPoistaJep, kahdensuuntaisuus olisi kiva juttu! Olen täysin samaa mieltä. Ne ehkä, jotka blogia kirjoittavat, tajuavat tuon kahdensuuntaisuuden paremmin, joten tässä minun osaltani nuolta takaisin päin;)
Ymmärrän :) siksi itse aikoinaan laitoin salasanan blogiini. Mutta harmittavan usein minäkään kommentteja jätän vaikka kurkkaan tänne harva se päivä:) Keep going aniliini, sulla on huippu blogi! :) /mortillalex
VastaaPoistaIhan samat mietteet täälläkin, hyvä Aniliininen.
VastaaPoistaPienet on piirit juuh, se on huomattu.
VastaaPoistaJa samaa olen minäkin pohtinyt tuosta kommenttien jättämisestä. Tosin itse en voi valittaa, etteikö niitä olisi viime aikoina tullut. Olen ollut suorastaan hämmästynyt kommenttien määrästä.
Ja tullut siihen lopputulokseen, että aina kun kirjoittaa tunteista, mielipiteistä, jotain rohkeaa, aitoa ym. saa kyllä kommentteja ja palautetta. Mutta jos esittelee vaan uusia tavaroita tai kertoo missä on tänään käyty, ei ihmisllä kai (ymmärrettävästi?) herää mitään ajatuksia. Eikä kommenteja tule.
Luulisin, että tämä on karu totuus.
Enkä siis tarkoita nyt Aniliinia, vaan kaikkia blogeja yleensä.
Tsemppiä!
Joo, vähän sama ahdistus täällä. Välillä tuntuu niin turhalta ja väkinäiseltä tämä homma, vaikka onneksi välillä sitten tulee taas innostus. Nyt sitä ei oikein taas meinaa olla. Ehkä pieni tauko voisi tehdä terää, tai ei. Mutta koitahan jaksaa kamu, kyllä se siitä!
VastaaPoistaKirjoitit sanoiksi tuntoni. Piiri pieni pyörii.. Vahvasti ilmaistuna vihaan sitä -täällä ja tosielämãssä. On porukka "in", joita kaikki blogistaniassa suorastaan palvoo. Yöks sanon minä, joka irvaillessani aion teipata niitä oikeita alkkari- stringejä seinälle, tänään.
VastaaPoistaT. Kapinallinen
Paitsi että tykkään sun jutuista Ansku
Apina hyvä, puhut asiaa, kuten olemme aiemminkin jo postitse todenneet. Pidä breikkiä, jos siltä tuntuu. Tämä ainakin nauttii täysin RINNOIN! Välillä pitää lomailla, sitten taas tuntuu mukavalta. Terveisin, se toinen apina, joka ei tiedä mistään mitään
VastaaPoistaTää yks apina vaan kommentoi täällä taas ihan mitä sattuu kevyttä. Pää pystyyn ja anna hiljaisten olla siellä jossain omassa rauhassaan! =)
VastaaPoistaMukavaa viikkoa anilandiaan!
Päivää!
VastaaPoistaMinua ahdisti koko blogi ja sen edelleen jatkuvat alkukankeudet joku aika sitten, mutta nyt on jo taas helpottanut...
Mutta juu, lukijamäärät ja kommenttien määrät on kyllä ihan eri mittasuhteissa... Baaa ja blaah! Pitäisi kyllä itsekin ryhdistäytyä vielä vähän enemmän tässä kommenttiboxi asiassa...
Hip hei ja hurraa, joka armas aamu käyn täällä Anilandiassa, mutta harvemmin jätän mitään merkkiä piipahduksestani. Oho...
Ihanaa tietää myös että Rousku on hengissä!
VastaaPoistaOlin laittamasta tunnustusta ja ihmettelin minne se linkki tyssäs.
TÄYSIN RINNOIN SIIS!!!
❤
Voi että teitä blogitoverit armaat! Kuten tuossa jo aiemmin kirjoitinkin, tuo ahdistuspostaus ei ollut tarkoitus tehdä näiden upeiden kommenttienne kalastamisen takia. Mutta kyllä näitä teidän kommenttejanne on vaan niin ilo lukea!
VastaaPoistaLaura on niin oikeassa tuossa kirjoituksen sisällön kiinnostavuudesta. En minäkään jaksaisi kommentoida jonkun kyläilykirjoituksia. Itsehän sellaisiakin täällä kun rustailen.
Kapinallisen Sadun kommentin olisin voinut melkein sanasta sanaan kirjoittaa tuohon postaukseeni, mutta kuulkaas iski hillitön vellihousuus enkä suoraansanottuna uskaltanut. Voi vitsi miten hittiläisen läpinäkyvää tuo "blogimaailmassa in-porukassa" oleminen onkaan. Mua ei tod haittaa jos on seinillä stringit, lattialla stockholmit, valokirjaimet kaapinpäällä ja mitä noita nyt on. Ihan mielettömän hienoja sisustuksellisia oivalluksia kaikki ja sitten napistaan kun niitä on ihan kaikilla.
Meniköhän nyt jo aiheen vierestä tai liian syvälle? Ahdistus purkautuu näköjään vähitellen :)
Ikävä tosiasiahan on se että sitten vasta kommentoidaan kun joku hyviin blogikirjoittajiin kuuluva meinaa mennä breikille. Näin kävi tässäkin tapauksessa. Ja niinhän minäkin kommentoin vasta nyt, vaikka täällä käyn monesti. Tää on sellanen oravanpyörä, useat valittaa vähistä kommenteista (minä mukaan luettuna), mutta sitten ei itsekään aina jaksa kommentoida vaikka olisi blogeissa kommentoitavaa. Nyt täytyy vaan kaikkien ottaa itteensä niskasta kiinni ja kommentoida heti jos vähänkään on siihen aihetta. Niin kuin itsekin sanoit, ei täällä kukaan jaksa yksin turista.
VastaaPoistaPienet piirit pyörii, olen huomannut joo. Mutta mikäs siitä, pyörikööt :D
VastaaPoistaMinäkin olen huomannut, että nyt on sisällöntuottamisongelmia - tulee ihan kummallista tekstiä eikä ne muutkaan jutut nyt sieltä parhaimmistosta ole. Josko helpottaisi kun väriloisto iskee puihin.
Mulla on projekti nyt meneillään, joka sitten suuntaa sinne päin ;)
Noniin, ihan samaa mieltä olen minäkin. Tuntuu vaan, etten enää voi sitä niin ääneen sanoa, kun blogini olen tuohon toiseen osoitteeseen siirtänyt. Mutta näillä mennään. Kiva, että voi tulla sen edes tänne sanomaan :) Mutta ymmärrän joka sanan.
VastaaPoistaMinä yritän kommentoida aina kun haluan jotain sanoa, mutta täytyy myöntää, että aika on vähentynyt hurjasti viime aikoina. Tykkään Aniliinista superpaljon!
Ja mihin Rillis on kadonnut? Tule takaisin!
No voi vitsi, just kun olen lähes päivittäin alkanut käymään kurkkaamassa mitä teille kuuluu.
VastaaPoistaMutta olen sitä mieltä että kannattaa asian kanssa tehdä juuri kuten itsestä tuntuu. Vaikka sitten breikkiä tai harvennusta, ihan mitä vain.
Suuri totuus oli valitsemassasi kuvassakin. Eikä tainnut koskea vain keliä.
Aurinkoa ja terveisiä.
t: KRTku:)
Huh. Joku muukin potee blogiähkyä!
VastaaPoistaMä kanssa. Mutta se tulee mulla joku syksy, näköjään.
Blogimaalimassa ottaa päähän se, että tietyllä tapaa ihan normi junttikotiäidistä tulee vapaata riistaa, jos hän esittelee kotinsa omassa blogissaan viattomasti. Puhun siis musta. Oon juntti, oon kotiäiti ja laitoin pari kuvaa kodista. Ja johan alkoi arvostelu. Pah. Otti päähän, mutta relasin. Nyt alkoi silti korpeamaan.
Toisaalta blogi antaa tosi paljon, mutta toisaalta tahtois olla ihan "vapaa".
Aurinkoa syksyyn! Mä digaan sun kyläilypostauksiakin, vaikken kommaa niihin ;)
Ah! Loistava kirjoitus, ja loistavaa kommentointia lootassa. Alleviivaan ja -kirjoitan. Tästä aion avata sanaisen arkkuni itsekin, tämä aihe kun näyttää olevan nyt niin monen mielessä tavalla tai toisella.
VastaaPoistaMutta keep it up girl! Ai laik juu!
Voi toverit, miten hienoja kommentteja olettekaan kirjoitelleet & miten paljon älyttömän järkeviä pointteja ne sisältääkään. Ja onpa merkillisen hienoa kuulla muillakin olevan hieman syysmasennusta blogien sisältöpuolella. Tässähän on nyt hedelmällisesti jo monta monessa - on sisäpiirit, on kommentoitiprobleemat, anonyymikyylääjät, on matkimiset ja kaikki! Eiköhän vielä napata piilomainontakin mukaan, kun sekin tuntuu nyt olevan kovasti poppis :)
VastaaPoistaTaitaa se niin vaan kuitenkin olla, että jos ei bloggaajan tyyli nappaa, siirtyy lukija muualle. Enhän minäkään seuraa blogeja, jotka eivät meikäläistä mitenkään innosta. Silti, jos kävijämäärä paukkuu päivittäin melkein kolmessa sadassa (ihan mieletöntä!) eikä kukaan reagoi mihinkään, on jossain jotain vialla.
Mutta kuulkaas, faktahan on se, että tämähän ei helpolla luovuta eikä muutenkaan anna (syys/blogi)masennuksen tehdä tehtäväänsä - vaan sisuuntuu sitäkin enemmän, mutta hakee ehkä vielä sitä oikeanlaista tasapainoa.
Hei ja Turkuun terveiset - olipa mukavaa, että kävit huikkaamassa sukulaiskyylääjäkuulumiset :)
tunnustaudun anonyymikyylääjäksi, enkä monestikaan jätä kommenttia minnekään, vaikka päivittäin seuraan useita blogeja, sinunkin kivaa blogiasi!! tee kuin parhaalta tuntuu, tsemppiä blogimasennukseen!
VastaaPoistaJuu samoja mietteitä silloin tällöin mullakin! Mua myös ketuttaa nuo in-ryhmät, joiden jokaista kuvaa palvotaan. Kaikesta ikään kuin kuuluu tykätä.
VastaaPoistaOnneks kirjoitan suurimmaksi osaksi kuitenkin itselleni ja asioista,joista innostun ja joita ihastelen. Olen tullut siihen tulokseen, että bloggaaminen kiinnostaa mua vain ja ainoastaan, jos saan olla just sellainen kuin olen, eikä tartte miettiä mitä muut tästä nyt sanoo. Oma blogi on ainakin semmoista sillisalaattia. Itseäni kiinnostaa lukea juuri niitä aidon tuntuisia blogeja, joista välittyy kirjoittajan luonne jollain lailla.
Älä siis vaan lopeta!! Tsemppiä ja mukavaa syksyä :)
Täällä ilmoittautuu lukija, joka ei juuri kommentoi. Usein meinaan kommentoida jotain, mutta en sitten jostain syystä viitsikään. Tuntuu että muut kommentoijat ovat kirjoittajan tuttuja tai ainakin itse blgin kirjoittajia, niin sitten tulee tunne että mitä minä kommentoimaan. Ihan hassu ajatus, tiedän. Mutta blogiasi seuraan aktiivisesti ja varmasti kävijämääräsikin kertoo että blogistasi pidetään.
VastaaPoistaOlen hiljattain perustanut myös oman blogin ja pitääpä yrittää ryhdistäytyä myös kommenttien osalta. Mukavaa syksyä!
Astun esiin, minäkin kyttään blogiasi silloin tällöin. Tulin tuolta Kiss my blogi:in puolelta näitten tajuntaa räjäyttävien mietintöjen perässä :)
VastaaPoistaOlen uusi bloggaaja joten vielä katselen tätä kaikkea lemmenkipeillä lehmänsilmilläni mutta ymmärrän tekstisi pointin ja saattaisin joskus jopa samaistua siihen.
Jos jotain tuosta kommentoinnista sanoisin niin sitä että olen usein blogeihin kommentoinut, kysymysten muodossa, saamatta koskaan vastausta. Se turhauttaa kovasti. Mutta itsepintaisesti jatkan kommentointia jahka teksti herättää ajatuksia :)
Ja nyt seuraavaksi menen ja ilmoittaudun lukijaksesi :)
Hieno uusi pointti Raparperitytöllä kommentointiin liittyen - samaan olen muuten minäkin törmännyt. Tekniikkaa ei liene syyttäminen, sillä ainakin bloggerista löytyy oma toimintonsa sille, että blogin pitäjä saa viestin jätetystä kommentista. Laiskuuttako se sitten? Sangen erikoista ainakin, jos blogia pitää ja edelleen odottaa kommunikoinnin olevan kahdensuuntaista.
VastaaPoistaKas, jännä havainto muuten: lukijalista on pienentynyt parilla lukijalla sitten tämän postauksen :) Lieneekö nuo lukijatoverit tulleet taannoisen kilpailun perässä ja myöhemmin todenneet, ettei täällä ollutkaan mitään sen erikoisempaa. Niin tai näin, tervemenoa tahi tervetuloa - näillä eväillä mennään :)
Pakko minunkin kommentoida, että sitähän se on, kommentteja tulee lukijamäärään verrattuna hyvin vähän.
VastaaPoistaMutta jatka kuitenkin, minä tykkään lukea! Ja anteeksi, teen parhaani myös kommentoinni suhteen..:)
ja kommenttien suhteen minä tuossa edellisessä tarkoitin lähinnä tuttuja. Muut saa lukea rauhassa jos haluaa, mutta tuttujen haluaisin ilmoittavan kommentoiden olemassaolonsa..:)
VastaaPoistaItsekin olen välillä miettinyt kommentoinnin merkitystä ja todennut, että kyllähän se tämän jutun suola on visuaalisen mielihyvän lisäksi. Monesti olen ystäviltä kuullut, että 'kun se kommentointi on niin vaikeaa'. Siis henkisesti. Että mitä sitä sitten kirjottaisi. Mieli tekisi kuitenkin jotain.
VastaaPoistaMinulla on välillä samanlainen olo itsellänikin, mutta jos jokin juttu oikeasti sävähdyttää, laitan kommentin jos ehdin ja jos hyvältä silloin tuntuu. Monet saattavat kavahtaa myös kommentin pysyvyyttä intternjentsissä ja sitä, että joutuu ilmaisemaan itsensä kirjallisesti selkeästi ja ymmärrettävästi. Mutta onneksi tähän kommentointiinkin tottuu ja 'turtuu' - siksipä tähänkin halusin kommentoida! :) Ja samoin kuin Laura, olen huomannut, että mitä henkilökohtaisempia asioita kirjoittaa, sitä enemmän saa vastakaikua. Mutta kuinka paljon sitten haluaa avatua maailmalle, on toinen asia.
Minäkin tykkään ronskista tavastasi kirjoittaa ja nautiskelen täällä kauniin kotisi kuvista!
Minä täällä hei.
VastaaPoistaKommentoisin kommentoimisesta:)
Itselläni nyt ainakin sellainen elämäntilanne, etten yksinkertaisesti EHDI kommentoimaan kuin pieneen osaan seuraamiani blogeja. JOS niihinkään. Olen suhteellisen uusi blogimaailmassa plus oma blogini rajoittuu suppeaan alueeseen mutta sen verran minäkin olen tajunnut että pienet on piirit....oli blogi mistä aiheesta tahansa.
Omasta mielestäni ikävimpiä on nää mielikuvitusta vailla olevat stalkkaajat, jotka lukee idean jonkun blogista ja sitten esittelee sen törkeästi omanaan. (Toki näissä lifestyle/kotiblogeissa asia on hiukan erilainen) MUTTA juu, kommentit ois kivoja, varsinkin tutuilta.
Mutta minkäs teet?
Hengitä syvään, kiroile kaikki pahat olot pois ja jatka omaa upeaa linjaasi. Suurin osa maailman ihmisistä on idiootteja(elämä opettanut) mutta se pieni loistava joukko on sitten jotain aivan upeaa. Ja sen takia jaksaa.
Minä lupan YRITTÄÄ ehtiä kommentoida. Täysipäiväisen opiskelun ja sivutoimisen työnteon lomassa.
♥
O-ou, taidan olla minäkin vähän apina, kun en ihan tarkkaan tiedä ketkä tuohon blogistien in-porukkaan kuuluu. En siis ainakaan minä itse, se on vissi! :D
VastaaPoistaOlen huomannut saman kuin Laura: tunteikkaisiin, pohdiskeleviin ja henkilökohtaisiin teksteihin satelee eniten kommentteja. Omassa blogissani kävijämäärä kiepsahti ihan uusille satasille, kun avauduin äitiyteen liittyvistä myyteistä ja suorituspaineista. Taannoin kirjoitin synnytyksestäni (!) ja johan tuli kommenttia kuin pipoa. Onhan se vähän absurdia, kertoa nyt koko maailmalle omasta epiduraalistaan, ja saada sitten vastalahjaksi ventovieraiden synnytystarinoita. Mutta siitä kai tässä blogimaailmassa pohjimmiltaan on kyse, JAKAMISESTA.
Ja tunnustan kyllä itsekin, että jos blogissa näkyy "vain" hauska sisustusidea tai tuunausvinkki, painan kuvan mieleeni mutten keksi kommentoitavaa. "Tosi hieno!"-tyylinen kommentti tuntuu jotenkin turhalta, vaikka tiedän sellaisten itseänikin lämmittävän. Ristiriitaista.
Blogi on kuitenkin vain blogi, muistetaanhan se :) Jos se tuottaa enemmän harmia kuin iloa, on aika etsiä (vaikka vain hetkeksi) uusia harrastuksia.