elokuun viimeinen

Blogimaailma on kyllä ihmeellinen. Eilen nuo mielettömät blogitunnustukset ja tänään taas postilaatikossa odotti Lillan elämänmakuisesta ja ihanaisesta blogista saatu blogivoitto (kiitos!). Ihan kuin tuo ihana keltainen korttitaulu olisi kuulkaas halunnut Anilandian eteisen pikkupöydälle justiinsa noin. Juu, kyllä se halusi!

Tästä edellisestä mielettömän iloisesta aiheesta siirrymme helposti kuin aasinsiltaa hypellen toiseen kutkuttavan jännittävään, tosin työaiheiseen seikkaan. Kävipähän kuulkaas silviisii, että Aniliinia saattaa nähdä myöhemmin ensi vuoden alusta nähtävässä kotimaisessa telkkarisarjassa kurkkivan forrestgumpmaisen sivistyksekkäästi muikistellen!

Iloisna mielin täällä on aihetta siis mennäpaineltu siihen saakka, kunnes Aniliini huomasi harmikseen ettei omista minkään valtakunnan kolttua tahi muutakaan rättiä tuommoiseen tilaisuuteen ja juoksenteli kotonansa kuin nurkkaan ajettu pupuliini. Myöhemmin seurasi paniikkiostos ja vartiaisjennihuulipuna - niillä on nyt elettävä. Oumai.

tunnustus x 2

Aniliinia on muistettu tunnustuksin - suurkiitokset Suveliinalle ja RuusuLiisalle! Tällaiset hienoudet kyllä piristävät huimasti sadesään harmaudessa!



Herkullinen leivostunnustus sisälsi kolme kysymystä:

Lempiväri: Riippuu kohteesta. Mustalla mennään pitkälle missä tahansa, mutta kyllä harmaakin kolahtaa. Ja keltainen. Yhtä tiettyä lempparia on pirun vaikea valita!

Lempiruoka: Thaimaalainen huttu.

Lempipaikka: Kotikolo.



Auringonpaisteinen gerberatunnustuskin sisälsi kysymyksiä:

Suosikkiväri: No kokei. Musta.
Suosikkieläin: Koira
Suosikkinumero: Viisi
Suosikkijuoma (alkoholiton): Kahvi
Facebook vai Twitter: Molemmat - ja niiden käytöstä saa jopa palkkaa
Intohimosi: Telkkari - ilman sitä olisi vaan niin kovin tylsää
Saada vai antaa lahja: Saada tottakai - Aniliinihan on lahjojen perään enemmän kuin pikkuipanat synttäreillä tahi jouluna
Suosikkikuvio: Kolmio
Suosikkiviikonpäivä: TGIF
Suosikkikukka: Kielo

muutama sananen maanantaista

Sateisen, ankean, syksyisen ja tylsän maanantaipäivän pelastus (parin blogimaailman yllärin lisäksi!) on Good Wife - kyllä kuulkas viihde vaan on pelkästään hyvästä.

Erityismaininnan saa myös erittäin tyytyväinen ja söpöläinen pikkupalleroinen, joka jaksoi viihdyttää maanantaipäivän uuvuttamia vanhempiaan taukoamatta koko illan.

Huominen päivä on taatusti parempi.

väriä elämään

Tämänhenkistä värikkyyttä & sisustuksellista leikkisyyttä toivoisi Aniliini juuri nyt Anilandiaan perinteisten mustien ja valkoisten värien lisäksi. Eikä tietenkään unohdeta toveriamme keltaista!

Miten ihmeessä saada asumus hönkimään iloa niin, ettei kaikkialla vaan näyttäisi olevan paljon erivärisiä tavaroita? Kas siinä pulma.

Kuvat:
http://thedesignfiles.net

noh noh noo.

Meille kuulkaas rantautui tänään mustatorvisieniä Aniliinin äitylin poimimana. Ihan uusia tuttavuuksia tuommoiset tällaiselle citymartalle, joten Aniliinin tie veikin hyvin nopeasti tiedon valtaväylälle - ne mustat ryppyläiset pitää siis kuivata. Miten, sillekin onneksi löytyi ohjeistusta. Mustatorvisienisuppia odotellessa.

Tuon pikkuipanan kanssa kommunikointi helpottuu päivä päivältä, kun keskusteluhetkessä kumpikin osapuoli ymmärtää mitä toinen höpäjää. Oheinen keskustelu käytiin tänään lyhyenlängiltä päikkäreiltä herättyä, välipalaa nauttiessa (I = Ipana, A = Aniliini):

I: Kiiaa. Kiiaa!
A: Haluaisiksää lukea kirjaa?
I: Pupu. Pupuu!
A: Sitä kirjaa, jossa on pupu?
I: Joo.
A: Tai jos vaihteeksi luettais jotain toista kirjaa?
I: Toischta. Toischta!
A: Jos luettais vaikka Puppe-kirjaa.
I: Puppe. Puppeeee!
A: Okei. Äiti hakee.
I: Kokei. Hakee.

Entä tuo otsikko sitten? Noin sanotaan Kummitädin kissalle. Tietty.

ja samaan aikaan köökin puolella

Yksi osa-alue köökistä oli vielä miehittämättä ja tilanteeseen piti tietenkin saada muutos. Ja kas, varastossahan nökötti tyhjänpanttina pari yksinäistä hyllyä, jotka sopivat tilanteeseen paremmin kuin hyvin. Nyt saatiin turhat roippeet työpöydiltä pois kuleksimasta ja muutenkin kippoja järkeistettyä. Kivintä asioiden valmiiksitulemisessahan on tietysti se, että varastossa majailleet tavarat pääsevät vihdoinkin käyttöön pois lattioilta lojumasta.

Ja kas, meillähän on nyt myös käyttökuntoinen autotallikin! Mies rykäisi vapaapäivänään siivoten ja maalaten, joten fasaaniukon hyökkäyksen kohteeksi joutunut autopolo pääsee vihdoin suojaan autotalliin. Ähäkutti fasaani, siirrä sulkas naapurin pihalle papan autoa nokkimaan!

arvontalaulu!

Pientä puuhastelua vaati arvontalipukkeiden askartelu, mutta hengissä selvittiin! Perinteisellä käsiskroblausmenetelmällä mentiin ja arvonnan suoritti pikkuipana valvojien läsnäollessa (hyvää iltaa).

Ensimmäisenä arvontakulhosta nousi Dressed To Grow, joka toivoi kommentissaan omppujulistetta - toive näin toteutukoon!

Toinen kiposta noussut lappu kuului Tiinalle! Ja Tiinahan toivoi puolestaan vuorijulistetta, joten tasan kävi onnen lahjat!

Molemmat voittajat saivat voittojulisteensa tuplaamalla, joten lukeminen kannattaa aina! Samalla Aniliini käyttää tilaisuutensa hyväksi ja kehottaa kaikkia kurkkimaan noita voittajien huippuhienoja blogeja! Onnea voittajille!

Voittajat, pistäkäähän yhteystietojanne Aniliinille (aniliini.blogi [@] gmail.com) niin pistän julistepötkylänne postissa tulemaan. Ja kaikille teille ihanille osaanottajille kiitos osallistumisestanne - toivotaan siis tuplatoimituksia jatkossakin.

hei me kierrätetään (ja kikatetaan)

Anti olla viimeinen kerta (vähään aikaan) kun meillä harrastetaan tarrailua. Toivottavasti kierrätysmerkki ei ota pahakseen, jos me kierrätetäänkin vastapäivään? (eroa tuskin huomaa!) Kas kun yhdistää laiskan tarroittajan liian innokkaaseen, ei nysväyshetken päätteeksi vaan millään tohdi aloittaa alusta ja miettiä oikeasti, miten mallit tarraan asettaa niin, että ne tulevat leikatessa oikein päin. Osa kirjaimista onneksi toimii ihan hyvin noinkin!

Aherruksen perimmäinen tarkoitus on kuitenkin hyvä. Nyt meillä on varastossa käytännöllinen kierrätyspiste, jossa jokaisella kierrätettävällä materiaalilla on oma purnukkansa. Noin.

Lapsi alkaa olla nykyään niin vikkelä, ettei siitä ehdi edes kuvia räpsiä. Aiemmin kamera kiinnosti liikaakin, nyt juostaan karkuun kun möhkäle otetaan esiin. Yliväsynyt + nälkäinen pikkupentu = hervotonta kikatusta.

Vielä ehtii osallistua julistearvontaan! Ystävät, sukulaiset, kylänmiehet ja -naiset - kipin kapin osallistumaan!

pienissä häissä

Lempiräpsijä & valokuvausmestari Mario Testino kuvauskeikalla Kate Mossin ja Jamie Hinchen häissä. Kuvat ovat upeita, melkeimpä jopa huikeita. Voi kun on niin nättiä! Voi tuota onnea!

Kuvat:
www.vogue.com

kiusauksia

Löytyyhän sitä raitaa toki vaatekaapistakin, kuten ehkä saatatte muistaa taannoisesta kesäisestä & ihkaensimmäisestä asukuvasta. Sen tunikan lisäksi yhden oli lähdettävä asustelemaan Aniliinin äidin luokse, koska eihän noita melkein samanlaisia tunikoita voi vaatekaappi täynnä olla. Tai no. Ehkä sinne kirmaa vielä yksi vähän samantyyppinen. Ei ole Aniliinin vika, että Marimekko tekee mielettömän himottavia tunikoita. Sietäisivät hävetä!

Eipä nuo muutkaan syksyn uudesta mallistosta löytyvät ihanuudet pahoja ole ollenkaan. Sopeisikohan Miehelle, että kirppariansiot kulutettaisiin johonkin noista? Täytyyhän naisväellä olla päällepantavaa ja sijoitus "ajattomaan, kotimaiseen suunnitteluun" on vähän kun laittais rahaa pankkiin. Eikö vaan!

Kuvat:
www.finnishdesignshop.fi

taitava

Pienokaisen sanavarasto tuntuu karttuvan päivä päivältä. Iltapuurolla huomattiin, että sieltähän tulee reippaasti "yssi, kassi, koome, neejä, viissi". Ipana tietää, kumpi on oikea jalka ja kumpi on vasen jalka. Myös muutamat värit ovat jo tuttuja. On se taitava pikkukirppu. Iltapesun jälkeen tukkakin on niin sliipattu.

Ei ole emäntä eikä mikään, jollei parin viikoin välein leikkaa omien tiluksien nurmikkoa. Hikihän semmoisessa lykkimisessä tulee. Iltapuhteena vielä Vaarin keräämät keltaherkut pakkaseen ja avot, kyllä tietää taas tehneensä.

Hei, vielä ehtii osallistua julistearvontaan! Ja huomennahan arvotaan!