Uskokaa pois, ei tämänkään mieli aina ole hehkeä & päivät ruusuntuoksuisia. Joskus iskee turhanpäiväinen ahdistus ja se voi yllättää ihan keskellä kirkasta torstai-iltaa. Varoituksen sana, seuraava teksti sisältää erittäin epämääräistä ja jopa säälittävää tilitystä eikä sitä kannata kenenkään toverin ottaa kovin kirjaimellisesti. Joskus vaan ottaa pattiin.
Ihmismieli kun tuntuu olevan perusluonteeltaan sangen utelias. Eihän siinä mitään pahaa ole, tokihan tässä itse allekirjoittanutkin kyylää juonipaljastuksia tahi Idols-voittajia himokkaasti etukäteen. Mutta onpa ollut jännittävää havaita, miten kiinnostuneita ihmiset voivat yhdestä torpasta olla. Kas kun olkkarin sohvalta on suora näköyhteys tielle, josta ohiajavat autot. Autot, jotka hienovaraisesti, mutta hyvin näkyvästi hiljentävät torpan kohdalla niskat notkahtaen kyyläysasentoon. Ja kyllä, senkin huomaa, että käydään kääntymässä tien päässä ja tullaan uudelleen ohi samat rituaalit toistaen.
Tutut ja tuntemattomat, älkööt nyt niskojanne tahallaan taittako vaan tulkaa rohkeasti peremmälle! Jos vaan ollaan kotona niin tokkiinsa kyläreissu passaa ellei ole yö tahi Tipusen päiväuniaika. Keitetään sumpit, teetäkin saa. Pullaa ei valitettavasti ole.
Ai niitä kyttääjiä on muuallakin, kuin meillä! Meidän kylällä toimitaan niin, että sisätiloihin kytätään mutta, jos olen pihahommissa, niin ohi kuljetaan ihan toiseen suuntaan katsoen! Joskus tekisi mieli avata ikkuna ja huutaa perään, että "kyllä, keitän täällä lapselle iltapuuroa":)Koita, vaikka vilkuttaa niille niskojen jumpaajille seuraavaksi...voi olla, etteivät sen jälkeen kyttaile ainakaan teille päin;)
VastaaPoistaIhan sama juttu! Pihalla kun ollaan niin ohi mennään muikein ilmein, vähän jopa alaspäin katsoen ja kiviä potkiskellen. Takaisin vilkuttaminen on muuten huisin hyvä idea!
VastaaPoistaOijoi... Meillä on tamppaantunut leveä polku pihan takana kulkevan pienen ojan toiselle puolelle, koska koirankusettajat ovat tehneet sinne vakioreittinsä. Minä tyhmänä kuvittelin että kun tontti on metsän reunassa, voi omassa kodissa olla huoletta ihan minkälaisessa asusteessa tahansa... Olen harkinnut että menen joskus kysymään joltakulta näistä kymmenistä kyttääjistä että "pardon, missäs te muuten asutte?" Voisin sitten mennä vastavierailulle heidän takapihan pusikoihin :-) Kyllä nää uudet talot on sitten kiinnostavia!
VastaaPoistaTuli tästä mieleen, kun joskus yläasteikäisenä muutettiin keskelle kylää omakotitaloon, eikä oltu edes alunperin paikkakuntalaisia. Siinä sitä sai kyttäystä kanssa osakseen, kun jokainen ohikulkija tahtoi tietää uusista tulokkaista kaiken.. Yhtenä kesäpäivänä kesken julkisivuremontin isäpuoli raahasi tuolin pihaan, niin että tieltä varmasti näkee, istahti siihen paidattomana ja alkoi morjestella ohikulkijoille. Ei siitä tainnu mittään apua olla, mutta meitä nauratti :D
VastaaPoistaNiitä on joka kylässä. Vanhempieni luona oikein trafiikki, hiljennetään vauhtia ja tuijotetaan, käännetään auto ja vielä katsellaan. Muutaman kerran olen huiskuttanut heille kättä :D
VastaaPoistaMikäs sen parempaa ajanvietettä kuin autoajelulla kyttäillä ihmisten ikkunoista sisään? :D
VastaaPoistaVielä asuessamme kerrostalossa, haaveillessamme omakotitalosta, kävimme usein autoajelulla uusilla omakotitaloalueilla. Fiilistelemässä ja ideoita hakemassa. Joskus jopa kuvittelin millaisia ihmisiä kodeissa asui, työpaikat, ihmissuhteet yms. Ja toki hulppean huikean muikean kalliit/isot kodit viehättävät.
Mitenkään tarkoitusperäistä, "nyt mennään kyttää niitten ja niitten sisään", oma kyttäämiseni ei ollut. Satunnaista, vailla päämäärää ja ihan uppo-outojen ihmisten. Heh.
Pakko tunnustaa, että siinä vaiheessa kun omaa taloa suunniteltiin, tuli katseltua taloja ehkä vähän turhan pitkään. Sekä uusista, että vanhoista kauniista taloista sai ideaa ja inspiraatiota omaan taloon.
VastaaPoistaOlette muuten oikeassa, kyllähän mekin käytiin inspiraatioajeluilla taloja kyyläämässä! Jotenkin heti ketutuspäissäni ja sen enempää ajattelematta meinasin, että "jaa, kyllä routa porsaan kotiin ajaa" ja "jaa, tollasen torpan ne nyt sitten rakensi" :)
VastaaPoistaNyt on ihan pakko tunnustaa, että meillä on tänä kesänä torpan maalaus edessä, ja mä olen ihan tarkoitusperäisestikin katsellut taloja "sillä silmällä", tuo maalin sävyn valinta kun ei ole mulle ihan piis of keikki. Kyllähän se vähän noloo on vaunujen kans tuolla kulkee niska vinos ja kytätä toisten taloja, mut minkäs itelles teet. Mutta jos jossain tulee sellainen talo vastaan, jonka maali on se "oikea", menen kyllä rohkeasti koputtaan ovelle ja kerron asiani ja kysyn maalista. Olen itsekin osani "kyttäämisestä" saanut, joten eiköhän ne puntit aika tasan mee. :) Mutta ymmärrän, että varsinkin uudisalueilla niitä kääntelijöitä käy uteliaisuuttaan astetta useampi, ja menee käpy siihen että omassa kodissaan on kuin näyteikkunassa.
VastaaPoistaHauska aihe. Meillä on "vaki kyttääjät",jotka ei moikkaa pihalla ollessa mutta joskus jopa pysähtyvät katselemaan kun luulevat ettei huomaa :))
VastaaPoistaAihetta sivuten enemmän tai vähemmän: alkuperäisesta Kyttaajat.netistä on jäljellä muisto vain, mutta niihinkin voi tutustua täällä: http://kyttääjät.net/historia/
VastaaPoista