lomps!

Heipähei, toivottavasti uusi viikko on alkanut hyvin! Meillä lomaillaan - tänään shoppailtiin 160 metriä haapaa ja yksi puukiuas.

toinen tuunattu

Hitaastihan maalausurakka etenee, kun pitää hioa, maalata, antaa kuivua ja maalata taas. Lundia-projekti alkaa olla kutakuinkin valmis ja nyt myös molemmat keltaiset tuolit ovat vihdoin keltaisina käytössä.

"Olette sitten laittaneet kaiken mustavalkoiseksi" tokas sähkäri kun yläkerran valoja tutkaili. Huihai - onhan meillä täällä väriä!

laiskalauantai

Me ollaan tänään vaan oltu. Käytiin vaan ruokakaupassa ja rautakaupasta hakemassa lisää keltaista maalia.

kliffaa viikonloppua hei

snii snaa schnappii!

Tuija ja Ninni muistivat tunnustuksella, suurensuuri kiitos! Nämä tällaiset tunnustukset ovat kyllä bloggaamisen todellisia helmiä!

Tunnustukseen luonteeseen kuuluu kertoa itsestään seitsemän asiaa ja laittaa se eteenpäin. Voi hittiläinen miten näitä itsestä kertovia asioita onkaan vaikea keksiä! Aniliini kun on tuikitavallinen talliainen, varsinaissuomalaisessa kylässä (jota kaupungiksikin kutsutaan) asusteleva yhden emäntämäisesti kipittävän Pikkumirkun äiti ja satunnaisesti lehmänhermoisen Miehen vaimo. No mutta, koitetaan!

1. Eipä tämä tyttö tiennyt vuonna 1997 tutustuessaan interwebin ihmeelliseen maailmaan, että alkaa tehdä töitä elääkseen tuolla tiedon mielenkiintoisella valtaväylällä. Optimoinnit, hakukonemarkkinoinnit, sosiaaliset mediat sun muut olisivat kyllä olleet täydellistä hepreaa näille silmille ja korville.

2. Aniliinin urhea äityli vei mini-Aniliinin aikanaan musiikkikoulun pääsykokeisiin (kahdesti) - viulua kun ne kaiketi tahtoivat tytön soittavan kun siskokin jo soitti selloa. Mutta eipä huvittanut kokeen lauluosiossa laulaa eikä meikäläisestä sitten tullut huippuviulistia, vaan tykkäsin mieluummin yleisurheilla, hiphopata, pelata pesistä ja sen sellaista.

3. Kas kun kauan sitten käytiin Miehen kanssa kuukauden mittaisella junamatkalla. Barcelonan eläintarhassa jouduin kirjaimellisesti varpusparven hyökkäyksen viattomaksi uhriksi. Eipä silloin kuule naurattanut guggenheimit hiuksissa ja naamalla. Nih.

4. Oon on ihan pienesti nukahtanut oopperassa. Ja baletissa. Mutta niin nukahti kyllä vierustoverikin!

5. Mulla oli joskus muuten mopo. Vuosimallia kasikasi ja semmonen sininen Honda Monkey. Iskä osti sen mökkimopoksi, jolla ajelin pitkin metsiä kehittäen itselleni erilaisia ratoja ja kilpailuja. Kun tulin virallisesti mopoikään, ei mopoilu enää kiinnostanutkaan.

6. En ole koskaan lasketellut. Myös hiihtämiseen olen semisti kehittänyt viha-viha -suhteen - kiitos ala-asteen liikkatunnit, jolloin hiihdettiin säässä kuin säässä (kouluunhan hiihdettiin tietysti myös, kesät talvet).

7. Mun lempiherkkua on thaimaalainen ruoka (ylläri!). Olen käynyt Thaimaassa viidesti ja ensi talvena totisesti lähdetään matkalle koko orkesterin voimin. Kahden vuoden paussi on tehnyt tehtävänsä.

Nakkaan tunnustuksen eteenpäin kuudelle stylelle blogille - JohannaK:lle, Pinjalle, Riikalle, Suveliinalle, Myyrälle ja MiniE:lle.

onneksi on torstai

Jos jaksoesittely kertoo, että "vaatimaton elämäntyyli ei sovi morsiamelle, joka haluaa häistään makeaa, suurta, näyttävää ja upeaa", saattaapi olla taattua tavaraa tulossa! Edellisjaksossa horjahdettiinkin jo ihan liian tavalliselle ladulle. Aiettä!

Me ollaan oltu likkojen kesken kotosalla tänään. Pikkumirkkulla ei ole ollut kuumetta koko päivänä ja ruokakin alkaa jo maistua. Yskä on kova, mutta ei se menoa haittaa. Huomenna viimeinen työpäivä ennen lomaa, lomps!

karhunpoika sairastaa

Perheen pienimmälle oli tänään hoidossa noussut korkea kuume, joten käytiin koko perheen voimin istumassa iltaa kylän terveyskeskuksessa vaan todetaksemme, että pienokaisella on tuikitavallinen flunssa. Suolaliuostippoja nenään nuhaista oloa parantamaan ja nestemäistä lääkettä suuhun tarvittaessa mikäli kuume nousee kovastikin.

Hoitotädille ei kuitenkaan yskivää nuhanenää huomenna viedä, vaikka sieltä ne pöpöt alun alkaen tulikin. Hoitovuoro arvottiin äityliinille, jonka seuraksi ja viihdytysjoukkoihin saapuu vähäksi aikaa myös Tipusen Mummi. Kas kun kuume, nuha tahi yskä eivät juurikaan vaikuta pienokaisen menojalkaan, ehei. Terkkarillakin Pikkutipunen viihdytti kaikin mahdollisin tavoin muita odotustilan tyyppejä vilkuttelemalla, keimailemalla ja höpöttämällä.

Samallahan tässä meni sitten Pikkutipusen kipeysneitsyyskin. Niin että kyllähän tässä jo oltiinkin vuodenpäivät terveinä kuin pukki.

norjalaiset osaa

Jokos ootte törmänneet norjalaiseen Line of Osloon? Yks tollanen tähtipaita meikäläiselle! Ja kreppitukka kans!

Kuvat:
www.lineofoslo.no

ensimmäinen keltainen

Ensimmäinen kevään väripilkku tulee tässä ja toinen, vastaavanlainen tuoli toista maalipintaa vailla.

Tämä "maalataan paikkoja keltaiseksi" -projekti jatkuu edelleen, siitä tuotoksia myöhemmin. Aika pirtsakka, vai mitä!

minkä ikäisenä olette kääntäneet lapsenne kasvot menosuuntaan?

"Meilläkin onneksi kaikki kolme syntyivät kasvot menosuuntaan. En varmaan olisi pystynyt niitä kääntämään, kun voin pahoin jo verikokeen otossakin."

Tiistaipäivälle kasvojenkääntökeskustelua täältä. Lukekaa väsyneenä, uppoaa varmasti.

what is in your bag tour

Dos Familyn aloittama laukkujenkurkkaukset päätyi tännekin - vaikkakin Aniliini harvemmin harrastaa muiden laukkujen kantamista kuin läppärilaukun.

Tämäntyyppistä huttua löytyy tuulen ja tuiskun kestävästä laukusta - huippupainavan, mutta kannettavaksi tietokoneeksikin kutsuttavan värkin lisäksi siis. Mitään turhaa ei kanneta mukana, kun kantokilometrejä kertyy ihan mukavasti.

Mikäli innostuitte, muiden tyyppien laukkujen sisältöä voi käydä kurkkimassa täältä. Näyttäkääpä tekin, mitä olette laukkuihinne piilotelleet!

voi räkä

Tipunen on pitänyt muuta orkesteria hereillä pari viimeistä yötä eikä oikein iltapuurokaan tahdo maistua totuttuun tapaan. Liekö sitten hampaat, yskä, räkänenä vai mikälie - yhtälailla virtaa riittää ja lintu sanoo muuten "titityy, titityy".

status [helmikuu]

Alakerrassa nysvätään edelleen. Viikon päästä on talviloma, joka on tarkoitus pyhittää muun muassa lattian naputteluun, varaston siivoamiseen ja hyllyjen maalaamiseen. Toivotaan, että maaliskuun statuspäivityksessä alkaisi jo näyttää hyvältä.

Aikaiseksi helmikuussa ollaan saatu:

- kaikki keittiökoneet (plus pyykinpesukone) toimitettu, asennettu ja käyttökunnossa
- sisäportaiden kaiteet asennettu ja toistamiseen maalattu (käsijohtimista tuli valkoiset, jotka tosin pitää maalata vielä kolmannen kerran)
- yläkerran terassi edelleen viittä vaille valmis
- kodinhoitohuoneen kiinteät kalusteet asennettu, vesikalusteiden asennustyö käynnissä
- kylpyhuoneen seinät ja lattiat laatoitettu ja saumattu
- saunan muuri pinnoitettu ja saunan seinät ja katto eristetty
- saunan laude- ja seinämateriaalit valittu (ihmeiden aika ei ole ohi)
- alakerran pikkuvessa saumattu ja kalusteet koottu
- varaston ja autotallin pesualtaat ja hanat asennettu
- kiinteistön sisäiset kaukolämpöputket eristetty
- autotallin ovenavaaja asennettu

gorgeous!

"The Gorgeous Blogger -palkinto on suunnattu kaikille upeille bloggaajille. Jokainen vastaa viiteen blogiinsa liittyvään kysymykseen ja jakaa tämän palkinnon viidelle, jotka mielestään sen ansaitsevat."

Tunnustus tuli huikeasta Yksityiskohtia-blogista. Kiitos tuhannesti Rilla,!

1. Milloin aloitit blogisi?
Tuo erityinen päivä oli keskiviikkona 14. toukokuuta 2008. Piti ihan käydä tarkastamassa.

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Milloin mistäkin, ihan kaikesta & vaikka mistä. Jopa Vienna-korivaunuista. Salve!

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Sans se.

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Ei mikään erityinen syy - mutta onneksi aloitin, koska se saattoi ehkä edesauttaa nykyisen työpaikan saamisessa. Myös missimäinen vastaus "olen aina pitänyt kirjoittamisesta" pitää tässä yhteydessä paikkansa.

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Voishan sitä jotenkin uudistua, kokeilla vaikka joitain muita juttuja. Ollaan tässä tällattees menty aika monta tovia. Tai sitten ehkä tää tavismeininki on kuitenkin ihan jees?

Huikkaan eteenpäin seuraavalle viidelle, ehdottomasti tunnustuksen ansainnelle upealle bloggaajalle: Soilalle, m-a:lle, Figille, NAKU:lle ja Ceciilialle. Rok!

vikkelät sormet

tuliaisia arlandasta

Mikäli matkasi suuntautuu länsinaapuriin ja kotiudut lentokoneella, toivo hartaasti lähteväsi kotimatkalle terminaalista viisi. Auta armias, mikäli joudut odottelemaan muissa ko. kohteen terminaaleissa.

Tämä tyttöpä tiesi mitä odottaa ja saapui pelipaikalle hypistelyasenteella. Ja kyllä, löytyihän sieltä vaikka mitä kivaa. Daadirlandirlandaa!

firman piikkiin

Ikävä äityli jättää hetkeksi muun orkesterin oman onnensa nojaan ja hipsii hurrein maahan (maahan hurrein) muita pohjoismaisia työystäviään tapaamaan ja kouluttautumaan. Voi onni ja autuus kun takaisin lennetään kerrankin oikeasta terminaalista - jospa ehtisi vähän hypistellä tämän putiikin antimia!

Kotopuolessa päänvaivaa teettää saunamatskujen valinta. Kun ei ole ihan tarkkaa kuvaa mitä tahdotaan, mennään pikkasen sokkona. Onneksi meillä on fiksu timpuri, joka osaa auttaa saunaneitsyeitä hädässä.

♥ ystävänpäivä ♥

Oikein hyvää ystävänpäivää!
Kuva:
www.etsy.com [capow]

löysää jo, pakkanen!

Kas kun ollaan taas puuhasteltu. Lundioiden maalausurakka on yllättävän aikaavievää puuhaa, kun pintojen pitää ehtiä kunnolla kuivua maalauskertojen väleissä. Arki-iltoisin ei tohdi maalata sohvaperunuuden viedessä voiton joka ikinen kerta. Mutta maalausjälki on tosi jees, vaikka itte sanonkin!

Se olis pari viikkoa duunia ja sitte alko loma! Maalaamista meinattiin lomapuuhaksi, mutta taidetaankin käydä tohinalla varaston kimppuun ja turhat roippeet kirppikselle. Ennen lomaa Aniliinin pitää piipahtaa ensi viikolla vielä länsinaapurissa. Alkaa noi matkustuskohteet olla aika yksitoikkoisia nykyään.

Onpahan hittiläinen luvattu kylmää ensi viikolle! Mitenkäs meidän mahtaa nyt käydä tuon Pikkutipun päikkäreiden kanssa kun ollaan totuttu nukkumaan ulkosalla?

uudenkarhea serkkupoika

Tänään käytiin ihastelemassa pienenpientä veronmaksajaa, Pikkumirkun kuusi päivää vanhaa serkkupoikaa. Jösses se oli pieni! Eihän semmoista osannut hikoilematta ja jännittämättä edes sylissä pitää! Meidän Pikkumirkkua ei moiset pienet vauveliinit juurikaan kiinnostaneet ja isompien serkkulikkojen leikit houkuttivat kiljuntaan huomattavasti herkemmin.

Ja voi tuota pientä serkkupoikaa - ihan yssikseen kahden siskon ja kolmen serkkutytön joukossa.