




Tänään viimeksi haikailin vanhan asunnon pihapiiriä - alapihan kielomerta, itse istutettuja pioneja & miehen hoitamia ruusuja, etupihan koristekirsikkapuuta ja jopa sitä pahanhajuista piikikästä pensasta. Uuden talon pihalle istutetaan taatusti pioneja ja mies saa kasvattaa uudet kauniit ruusut. Menee kuitenkin useampi vuosi, ennen kuin piha on yhtä kauniissa loistossa kuin edellisessä asuinpaikassa.
Viikonloppuna kirkonmäeltä poimitut, vielä tuolloin nupussa olleet kielot & kauppareissulta ostetut pionit lievittävät hintsusti pihakaipuuta.
Kolea & sateinen keli tuli takaisin ja pikkumirkku nukkuu päiväunensa paremmin kuin koskaan. Ja äidilläkin on parempi olla, kun nenä ei kutise siitepölyjen takia. Kyllä sitä lämmintä ehtii vielä tulla, ehtiihän?