kolmessa sekunnissa

hauskaa maanantaita!

markkinahumua

Tänään kävimme koko perheen voimin pyörähtämässä kevätmarkkinoilla. Tipusen hattuvalikoima karttui viehättävällä kesähatulla eikä ruokalappujakaan ole näissä soseharkkareissa koskaan liikaa. HoppuDesignin pöydästä olisi voinut helposti ostaa paljon muutakin kivaa, mutta valikoima meidän tirppasen kokoiselle oli harmillisesti melko niukka.

Parvekkeen yrttikimara sai uuden kasvualustan ja nyt saavat rosmariini, ruohosipuli ja persilja kasvaa nököttää kaikki samassa istutuksessa. Mukaan joukkoon pääsee vielä huomenna torilta ostettava basilika. Kerrankin voi kasvattaa hyötykäyttöyrttejä itse, kun saavat suojaisella parvekkeella rauhassa kasvaa.

Toiminnallinen viikonloppu alkaa valitettavasti olla ehtoopuolellaan. Ensi viikolle toivotaan aurinkoisia, muttei liian kuumia kelejä!

kiva päivä

Kuvat kertovat tunnelmia siskon luota tältä päivältä. Vietimme pikkutirppasen serkkupojan 8-vuotissynttäreitä ja vaikka sää oli kehno, ei se menoa haitannut.

Ja tirppanen kääntyi ensimmäistä kertaa vatsalleen monen silmäparin todistaessa! Ruksi kohtaan "käännyin ympäri = 5 kuukautta".

kaikessa mukana

Hereillä ollessaan pikkutirppa tykkää olla mukana _ihan kaikissa_ päivän askareissa. Erityisen viihdyttäväksi on koettu petivaatteiden vaihtopuuhat, jossa välillä tuulenvire lakanoiden heiluttelusta kutittaa tipusen kasvoja tai lakanan kanssa leikitään kukkuu-leikkejä. Aika pienestä se ilo irtoaa.

Sisustuslehdillä on (joskus) aika pelottava vaikutus. En ole koskaan oikein pitänyt samettiruusuista - ne tuoksuvat metkalle eivätkä edes näytä yhtään ruusuilta. Sisustuslehden sivuilta bongattu kukkanen oli kivannäköisesti istutettu valkoiseen ruukkuun ja.. no, nyt meiltä löytyy parvekkeelta valkoisessa ruukussa yksi keltainen samettiruusu.

Hei, se on perjantai!!!11!1

kuumaa kamaa

Kertokaahan blogiystävät, voiko Blogilistalle joutua tietämättään? Huomasin nimittäin statistiikassa sisääntulevaa liikennettä Blogilistalta ja hupsista: Aniliini löytyy sieltä vaikken ole blogiani koko paikkaan edes ilmoittanut.

Ihan kuuminta hottia ei Aniliini listan mukaan ole - tilaajia ja lukijoita löytyy peräti yksi! Mystinen listalleliittyminen on tapahtunut tällä viikolla tiistaina ja laitoinkin Blogilistalle kyselyä asiaan liittyen, mutta sitä ennen ei voi vain kuin ihmetellä.

tyttöjen kesken

Tänään ollaan oltu pikkumirkun kanssa koko päivä ihan kahdestaan kun miehellä oli työpäivän päätteeksi vielä iltaohjelmaa. Käytiin kyllä siskon luona ja Aniliini noukki maljakkoon uudet, tuoksuvat kielot. Kotimatkalla eläteltiin toiveita päikkäreille nukahtamisesta, mutta toisin kävi - pikkupimu huusi kurkku suorana & räkä poskella ja ainoastaan sylissähän ei itkettänyt. Onneksi kotimatka siskon luota ei ole pitkä, mutta kiukkuisen lapsen kanniskelua yhdistettynä vaunujen työntämiseen ei tahtoisi kuitenkaan ihan joka päiväiseksi harrastukseksi. Sokerina pohjalla eräs hyväntahtoinen täti ihmetteli vaunuissa kiljuvaa lasta ja tiesi neuvoa, että kyllä vaunuja heijaamalla se lapsi rauhoittuu. Nojuu.

Nyt on talo jälleen hiljentynyt. Onpa kuitenkin mukavaa, että ainakin osan päivästä taloudessa on kaksi aikuista.

vekkuli sammakko

kieloista & pioneista

Tänään viimeksi haikailin vanhan asunnon pihapiiriä - alapihan kielomerta, itse istutettuja pioneja & miehen hoitamia ruusuja, etupihan koristekirsikkapuuta ja jopa sitä pahanhajuista piikikästä pensasta. Uuden talon pihalle istutetaan taatusti pioneja ja mies saa kasvattaa uudet kauniit ruusut. Menee kuitenkin useampi vuosi, ennen kuin piha on yhtä kauniissa loistossa kuin edellisessä asuinpaikassa.

Viikonloppuna kirkonmäeltä poimitut, vielä tuolloin nupussa olleet kielot & kauppareissulta ostetut pionit lievittävät hintsusti pihakaipuuta.

Kolea & sateinen keli tuli takaisin ja pikkumirkku nukkuu päiväunensa paremmin kuin koskaan. Ja äidilläkin on parempi olla, kun nenä ei kutise siitepölyjen takia. Kyllä sitä lämmintä ehtii vielä tulla, ehtiihän?

back to the basics

Silloiset sisustusvalinnat tuntui nii-in siisteiltä - nyt kun näitä kuvia katsoo kymmenisen vuotta myöhemmin... ehh...

Nämä nostalgiaa huokuvat kuvat ovat meidän ensimmäisestä, Helsingin länsipuolelle sijoittuvasta saaresta, ihkaomasta Anilandiasta, jonka remontoimme lattiasta kattoon oman maun mukaisesti ja jonka myymisestä tuli iso tippa silmään & suru puseroon. Asunto meni onneksi tutuille, jotka viihtynevät asunnossa edelleen.

Ainakin oma silmä huomaa kehitystä sisustuksellisessa mielessä... Mutta on toi punainen keittiön seinä edelleenkin tosi style!

Psst! Mikäli mielit tsekata tuosta seuraavaa askelta, se löytyy täältä!

ei ketään kotona

Käytiin torikaffen päätteeksi suorittamassa omena- ja kirsikkapuiden valokuvausoperaatio Aniliinin siskon pihalla. Tällä kertaa talon asukkaat olivat juhlissa - oltiin pihalla valokuvauspuuhissa kyllä ihan luvalla.

se o ny

Näitä valokirjaimia onkin näkynyt monessa blogissa ja meidän oma ämmämme noudettiin postista tänään. Tämä kappale hankittiin ilman valoa, sillä valottoman kirjaimen sai hieman halvemmalla. Mikäli teidänkin perheestä löytyy innostuneita "sähkömiehiä", ei valon asentaminen kuulemma ole hankalaa. Valokirjaimia kannattaa ehdottomasti kysellä Parolan Asemalta. Aniliini suosittelee lämpimästi!

Kameran objektiivi vaihtui - hiphei nyt päästään taas kuvaamaan lähelle. Ja hei kuulkaa, nyt alko viikonloppu!

yksi pieni elefantti

Olipa mukava päivä! Aniliini kohnasi Helsingin reissullansa kaikki tutut pikkuliikkeet läpi - ja voi että niitä hamosia Miun-liikkeessä!

Parasta päivässä oli kuitenkin lounas ystävän kanssa. Siitä olikin kulunut tovi kun viimeksi nähtiin - tuolloin Aniliinilla oli Pirpana mahassa ja ystävällä kaunis valkoinen mekko päällä. Olipa mukava nähdä & vaihtaa kuulumisia - ja vaikka Aniliinin puhetyyli olikin neljässä kuukaudessa saanut vahvan varsinaissuomalaisen vivahteen, tuntui kaikki olevan yhtä hyvin kuin aikaisemminkin. Nähdään pian uudelleen!

Pirpanan pehmolelukokoelma karttui tänään meille kotiutuneella norsulla, joka tilattiin Varpuselta. Pirpana oli päivähoidossa Kummitädin luona ja oli nukkunut puolentunnin pikatirsat kukkivan kirsikkapuun alla. Päivä on ollut selvästikin mitä hauskin, sillä pikkutipu on ollut pelkkää hymyä & kiltteyttä koko illan.

hu-huu!

Ovisummeri pirahti ja meille lensi tuollainen pöllö! Saattaapa meille lähipäivinä muuttaa asumaan yksi ruudullinen norsukin, mutta siitä sitten myöhemmin. Pöllö saa jäädä olkkarin sohvalle huhuilemaan ja pääsee aikanaan mukaan pikkumirkun leikkeihin.

Muutoin melko samanlainen lämmin arkipäivä kotosalla Lintusen kanssa kuin yleensäkin. Pirpanan nukkuessa ja iltapäiväkahvitaukoa viettäessäni mietin, missä kaikkialla huomenna ehtisi piipahtaa.