Kolmannen blogivuosipäivän lähestyessä blogosfäärin ilmassa kajastaa pienimuotoinen ahdistus. Lukijamäärä on kasvanut hurjasti sitten ensimmäisen kielopostauksen. Lukijakuntaan kuuluu niin tuntemattomia kuin tuttujakin. Tietoisesti olen sukulais- ja ystäväpiirille blogistani kertonut silläkin uhalla, että blogiin saatetaan tulla "stalkkaamaan" Aniliinin elämää. Tein alusta alkaen päätöksen, että tietoisuus siitä ei vaikuta tekstien sisältöön, aiheisiin tai kuviin.
Aniliini kirjoittaa ja kuvaa edelleenkin anonyymisti. Blogi on julkinen, se löytyy julkisesta paikasta, sitä pystyy julkisesti hakemaan hakupalvelulla ja sitä saa ihan kuka tahansa julkisesti lukea. Kun perustaa (avoimen) blogin ja kertoo siitä muille, ottaa tietoisen riskin. Riskin ottaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että blogia salaisesti seuraava lukija tekee Aniliinin elämästä julkista riistaa.
Syyllistämisen sijaan Aniliini toivoisi kaikkien, ihan kaikkien blogia seuraavien rohkeasti joskus kommentoivan tai kylillä tavatessa kertovan lukevansa blogia. Blogin statistiikka kertoo teitä olevan siellä kymmeniä, viime kuukausina jopa satoja, mutta vain harvat kommentoivat - useimmiten puumerkkinsä jättää toinen blogaaja, sukulainen tai ystävä - kiitos teille kaikille siitä, että olette siellä!
Blogin tarkoitus ei ole pitää julkista päiväkirjaa, jota muut salaa käyvät lukemassa. Blogin pitäminen on vuorovaikutteista ja kaksisuuntainen nuoli, jossa bloggaaja tekee kirjoituksensa omasta elämästä ja kiinnostuksiensa kohteista kertoakseen ja siitä toivottavasti keskustelua aikaansaadakseen.
Kuva:
www.littlepaperplanes.com
Asiaa puhut!
VastaaPoistaYritän aina itse kommentoida kun käyn lukemassa blogeja, aina en ehdi :( Älä lannistu, ymmärrän mitä tarkoitat. Itse olen ottanut hyvin avoimen linjan ja (riskin), mutta koen että elämässäni ei oikeastaan ole mitään kumallista. Joskus kuitenkin mietin ketkäköhän kaikki naitä sepustuksia lukevat ja kuviani katsovat.
VastaaPoistaKäyn lukemassa, mutta valitettavan harvoin kommentoin. Sama juttu muiden blogien kanssa. Monesti ajattelen, että kirjoitan jotain, mutta sitten en "uskalla".
VastaaPoistaMukavaa kevään odotusta!
Anu
Myönnän myös käyväni useammin kuin kommentit kertovat...
VastaaPoistaKiitos kommenteistasi Killi, Minna, Anu ja Riikka! En halunnut tehdä tästä postauksesta kommenttienmetsästystekstiä, ainoastaan ehkä purkaa lievää "ahdistusta" siihen, että blogin pitämisellä kertoo ja näyttää avoimesti omaa elämäänsä, usein kuitenkaan vastakaikua siihen saamatta. Myönnettäköön, etten itsekään ole mikään kovin ahkera kommentoija vaikka hyvin tiedän, miten mukavaa on saada postauksiinsa kommentti - niin positiivinen kuin negatiivinenkin.
VastaaPoistaItsepähän blogia haluan pitää, siellä avoimesti itsestäni kirjoittaa ja siitä aktiivisesti muille kertoa. Aluksi kun lukijoina olivat ainoastaan satunnainen toinen blogaaja ja ystävät, oli "turvallista" kirjoittaa. Itsekriittisyys kasvaa heti, kun kävijätilastot alkavat syöttää päivittäiseksi lukijamääräksi satoja. Osittain tylsää, toisaalta tässä voi nähdä tietynlaisen Aniliinin kasvun paikan :)
Moikka,
VastaaPoistamuakin välillä ahdistaa. Lähinnä se, että moni tuttu käy lukemassa, mutta en kuitenkaan tiedä ketkä. Välillä mietityttää ja välillä ei taas yhtään. Ei tätä kai viittisi kuitenkaan lopettaa :) Hauskaa pääsiäistä!
Onnea vuosipäivän johdosta! Ja totta puhut! Itse aloitin vasta vajaat pari kuukautta sitten ja en ole vieä mainostanut blogia sukulaisille, mutta muutama ystävä siitä on saanut kuulla. Itse mietin vielä tulevaa blogista tiedottamisen linjaa :)
VastaaPoistaLöysin tänne ensimmäistä kertaa Paperiliittimen kautta.
VastaaPoistaFiksua tekstiä. itsekin aikoinaan aiheesta kirjoittelin, mutta kappas, sillä ei ollut juurikaan mitään merkitystä kohinan laannuttua lukijoihini :/ Olishan se mielekkäämpää olla enemmänkin vuorovaikutuksessa. Ja ne IRL-tutut jättää harvoin merkkiä.
Moi, ilmoittaudun :) Käyn usein kurkkimassa mitä kuuluu. Kuvat - sekä löytämäsi että itse ottamasi - ovat superihania ja vauvajutut on aina ihquja. Sattuneesta syystä myös raksaproggis kiinnostaa... ja sisustusideat on jees, bongaat erikoisia ja jänniä yksityiskohtia ja niistä on kiva täälläkin haaveilla ;-)
VastaaPoistaKiitos myös teille ihanaiset Pauliina, Kiki ja Laurat! On mukava huomata, että samantyyppisiä ajatuksia muutkin bloggaajat pohtivat - samassa veneessähän tässä ollaan ja blogiemme kautta elämistämme kerromme. Ahdistus alkaa jo laantua :)
VastaaPoistaMinäkin olen täällä, olen vain ihan surkean laiska kommentoija. Ihan hävettää. Jokaisen postauksesi kuitenkin luen. Yritän jatkossa ryhdistäytyä kommentoijana. :)
VastaaPoistaJa asiaa puhut. Juuri samoja asioita olen minäkin monia kertoja miettinyt.
Niin totta! Samantapaisia juttuja olen pähkäillyt facebookin kanssa. Kaipaisin keskustelua, mutta monikaan ei ilmeisesti halua profiiliinsa tylsiä "tykkää" tai "kommentoi" tekstejä -vai mistä se kenkä puristaa?
VastaaPoistaMoikka!
VastaaPoistaMuakin vaivaa toi uskaltamisen puute - koitan ryhdistäytyä. :) Sulla on ihan mielettömän kiva blogi!
Piti vielä lisätä ko. aiheeseen. Joskus tuntuu että jotkut (tosi kivat, tyylillä tehdyt ) blogit eivät saa hirveästi kommentteja. Olen miettinyt sitä paljon. Voisiko kyseessä olla "sopuli reaktio" eli kun joku on laittanut kommentin on muidenkin laitettava tai jotain. Huomaan ainakin itse joskus sortuvani tähän. Ehkä juuri johtuen tästä ed. mainitusta. Tämä blogin tekeminen on minusta kiinnostavaa jo senkin takia kun näkee miten ja mihin ihmiset reaktioivat. Ja keskustelun herättäminen on aina hyvä. Jatka paukutusta ! ja blogisi on kiva. Omat kommentit riippuvat aina tilanteesta kotona, välillä on sellainen hulabaloo että ehdin vain vilkaista mitä muut kirjoittavat.
VastaaPoistaHeippu.
VastaaPoistaTyöni puolesta luen enemmän ja vähemmän blogeja. Blogiasi luen kuitenkin enemmän henkilökohtaisesta kiinnostuksesta. Pidän tyylistäsi kirjoittaa ja kuvista joita valitset.
Itse kirjoitan blogia, koska olen paljon siellä ja täällä -ystäväni haluavat kuulla mitä minulle kuuluu. Alkuun se olikin vain harvojen ja valittujen tiedossa -mutta nyt näyttää, että monikin sitä lukee. Olen miettinyt samanlaisia asioita kuin sinä ja päättänyt ahdistuksen tultua sulkea blogini vain "lukijoilleni".
Syy miksi en koskaan sano edes hei on sama kuin monella, tuntuu tyhmältä kommentoida hyviä juttuja ja toisinaan on niiiiiin kamala kiire. Tai jotain.
Älä lannistu. Me pidämme sunusta!
Minäkin tunnustaudun Aniliinin vakkarilukijaksi, vaikka koskaan en kommentoi. Ehkä nyt parannan tapani :) Kiitos Aniliinille ihanasta blogista! Se piristää kivasti työpäiviä, tiedät kyllä missä..
VastaaPoista-Liina
Kiitos teille kaikille - kommenttinne ovat kultaakin kalliimpia ja on kyllä tullut tosi hyvä mieli niitä lukiessa!!
VastaaPoista