H-hetken lähestyessä tulee pohdiskeltua kaikenlaista - kun aiempaa kokemusta aiheesta ei ole, itselle asetetut vaatimukset eivät ole kovinkaan suuria tyyliin katsotaan nyt tilanteen mukaan ja toimitaan sen mukaisesti. Kun pieni ihmisen alku sitten maailmaan putkahtaa, yliampuvat odotukset lisääntyvät - pitää jaksaa olla reipas, sillä hyvä äitihän on sellainen.
Paremmin asiaan tutustuneemmat, ulkopuolisten vahvat neuvot ja vinkit ovat luonnollisesti tervetulleita, mutta saattavat asettaa vaatimuksia, joita voi olla mahdotonta täyttää. Täydellinen äiti ei koskan väsy, täydellinen äiti ei ajattele työasioita (tai muitakaan asioita) kuin äitiyttä, täydellinen äiti on täydellinen heti synnytyksen jälkeen. Mitä sille aikaisemmalle, aikaa ennen äitiyttä olevalle ihmiselle oikein tapahtui?
Ovat isät miten osallistuvia tahansa, tosiasia on, että päävastuu on kuitenkin äidin. Syntymänjälkeinen isyysloma on hetkessä ohi ja yhdessä sovittu päätös vastuunjakamisesta isän ja äidin kesken todennäköisesti enää pelkkä kaunis ajatus. Isä "pääsee" takaisin töihin tuttuihin kuvioihin, ihan kuin mikään ei olisi muuttunutkaan, äiti jatkaa lapsen kanssa kotona.
Äidiksi tuleminen on prosessi, joka on jokaisen äidin kohdalla erilainen. Äitiyteen liittyvä asia, joka toisen mielestä tuntuu hyvältä ja oikealta, ei välttämättä ole sitä toiselle. Ehdotonta oikeaa ei ole, ainoastaan mielipiteitä ja omakohtaisia kokemuksia. Mielipide saattaa myös muuttua (tai olla muuttumatta), mutta senkin voi käsitellä muulla tavalla kuin nyökyttelemällä "mitä minä sanoin". Jokainen äitihän kun toimii juuri oikeaksi katsomallaan tavalla - missä tahansa tilanteessa.
Kuvat:
www.etsy.com [barkingbirdart]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti