dmz

Tänään suuntasimme Etelä- ja Pohjois-Koreoiden väliselle demilitarisoidulle (DMZ) rajavyöhykkeelle, joka halkaisee koko Korean niemimaan 4km levyisenä. DMZ määritettiin Korean sodan pysäyttäneessä aseleposopimuksessa vuonna 1953. Ja huomioitavaa siis on, että varsinaista rauhansopimusta ei ole tähän päivään mennessä allekirjoitettu, ainoastaan aselepo, jota valvomaan asetettiin YK.

Aloitetaanpa alusta. Viime vuonna välit pohjoiskorealaisten kanssa ovat kiristyneet niin, että rajan yli ei ole enää pääsyä. Aiemmin etelän puolelta on päässyt turistiryhmien mukana piipahtamaan visiitille Kaesongin kaupunkiin ihmettelemään 50-lukulaisia kaupunki-idyllikulisseja ja säntillisten ihmisten liikehdintää kodin ja työpaikan välillä. Tähän meidän retkeemme ei siis sisältynyt näin pitkälle menevää eksotiikkaa, vaan meidän oli tyytyminen vain katselemaan rajan yli kohti pohjoista pusikkoa.

Soulista on DMZ:lle n. tunnin ajomatka ja ensimmäinen yllätys oli koko matkan lähes Soulin reunamilta alkaen moottoritien läntisessä reunassa ollut katkeamaton luotaantyöntävä piikkilangoin ja tihein aseistetuin vartiotornein vahvistettu aita. Se on oppaamme mukaan tarkoitettu pohjoisten agenttien estämiseksi. Tuntuu toimivan, sillä emme nähneet agentteja - tai sitten ne olivat hyvin maastoutuneina.


DMZ:lle saavuttuamme oli edessä passintarkastus, jonka jälkeen jatkoimme loppuun saakka suht perusteellisesti turismia varten tuotteistetuille nähtävyyksille: vapauden silta, muistolaattoja, jne... Valokuvaus oli sallittua nähtävyyksillä, mutta ei bussissa matkan varrella. Lisäksi meille langetettiin tiukka poistumiskielto turistialueilta, sillä maastossa lojuu edelleen tuhansittain maamiinoja Korean sodan ajalta 50-luvulta. DMZ tuntui olevan hyvin vehreää ja sitä pidetäänkin eräänlaisena ainutlaatuisena koskemattomana luonnonpuistona.



Mieleenpainuvimmat kokemukset tältä reissulta olivat "3. aggressiotunneli" ja Dora -näköalapaikka sekä jo mainittu vahvasti vartioitu agenttiaita. "3. aggressiotunneli" on järjestyksessään kolmas Etelä-Korean löytämä hyökkäystunneli, jonka Pohjois-Korea on valmistellut helpottaakseen Soulin valtaamista. Näitä tunneleita on järjestelmällisesti etsitty ja löydettykin julkisen tiedon mukaan neljä kappaletta, mutta oppaamme epäili niitä olevan olemassa useita kymmeniä. Tämä kolmas tunneli löydettiin vuonna 1978 ja pohjoiskorealaiset väittivät sen olevan hiilikaivos ja väitettä tukemaan oli tunnelin seiniin töhritty hiiltä. Tunneli on n. 70 metrin syvyydessä ja pituutta sillä on luultavasti useita kilometrejä. DMZ:lla partioineiden YK-sotilaiden mukaan tunnelin toinen pää oli Dora-näköalapaikalta näkyvän kukkulan takana.

Turisimille oli avattu tunnelin etelässä oleva 265 metrinen pätkä, jonka luonnollisesti kuljimme edestakaisin. Onneksi päähän saatiin keltaiset Puuhapete-kypärät, sillä tunnelin halkaisija oli alle 2 metriä. Tämän tunnelin kapasiteetiksi on arvioitu n. 10000 sotilasta tunnissa ja se oli siis tarkoitettu tukemaan yllätyshyökkäystä pohjoisesta rajan ali Souliin. Tunneleiden eteläiset päät oli jätetty puhkaisematta, jotta ne pysyisivät salassa. Kamerat piti valitettavasti jättää maanpäälle ennen tunneliin sukellusta ja mies harmitteli erityisesti kun uutta valovoimaista objektiivia ei päässyt kokeilemaan tunnelin pimeydessä.


Sen sijaan Dora-kukkulalla sijaitsevalla näköalapaikalla kameralle oli käyttöä, vaikka kuvaus pitikin suorittaa hieman diskreetisti. Harmiksemme sää oli hieman sumuinen, joten emme saaneet suoraa näköyhteyttä Kaesongin kaupunkiin tai muihinkaan propagandakyliin. Sen sijaan pohjoisen vartiotornit ja -miehet olivat näkökentässä ja tämä olikin ainoa kontakti johonkin elävään Pohjois-Korean puolella.

Matkan kruunasi vielä piipahdus itsensä Bushin avaamalle rautatieasemalle, jossa on rajanylityspaikka junille. Päivittäinen junaliikenne kulkee edelleen rajan yli, mutta junissa kulkee oppaamme mukaan lähinnä "pisnismiehiä ja tavaroita" rajan läheisyydessä olevalle Huyndain teollisuuskompleksille. Odotukset reissua kohtaan olivat aika korkealla, ja kyllähän tässäkin reissussa oli ihmettelemistä ihan riittävästi. Vielä hieman lisäeksotiikkaa olisi kyllä tullut piipahduksesta YK:n valvonnassa olevaan Panmunjoem-kylään, jossa on mm. aseleposopimuksen allekirjoitukseen käytetty rajan ylittävä parakki ja molempien puolten vartijat tuijottavat toisiaan silmästä silmään.


Nähtäväksi jää, minkälaiseksi Pohjois-Korean kohtalo jatkossa muodostuu.