saariston rengastiellä

Matka jatkui pitkin Saariston Rengastietä yhdeksän lautan avulla etelämmäs kohti Aniliinin vanhempien mökkiä Paraisilla. Reitti kesti yllättävän pitkään ja pidemmät aikataulullisten lauttojen odottamiset teki matkaan useamman lisätunnin.

Mökin läheltä löytyi varsinaisia kanttarelliapajia ja seuraavaksi vuorossa armoton sienien perkuu. Äidin tekemä kanttarellikastike on parasta mitä Aniliini tietää.

mökkivieraina

Vietimme alkuviikosta pari kesäistä lomapäivää mökkivieraina Iniössä Kolkon saarella. Samalla vietimme myös siskon synttäreitä. Ja taas syötiin marenkikakkua!

blokki

Yksi pidempiaikaisista hankintahaaveista vihdoin toteutui, kun puoleen hintaan tarjottu Block suorastaan vaati päästä asettumaan uudelle sohvapöydän virkaa toimittamalle tuolille. Ihana!

kun on lomalla

Nämä tunnelmalliset kuvat ovat siskon luota, jossa jälleen vietimme oikein kivan kesäpäivän tällä viikolla. Siskon puutarhassa ja kodissa riittää paljon ihania kuvattavia yksityiskohtia!

mustaa maitoa

Kotona ollaan! Aikaeron takia elellään kutakuinkin vielä Korean ajassa (eilen kuudelta nukkumaan, ylös aamulla viideltä), mutta onneksi loma jatkuu ja aikaeroa voi rauhassa sovitella omaan aikatauluun.


Piipahdin aamulla Urban A:n alennusmyynnissä, jossa törmäsin itselle tuntemattomaan tanskalaismerkkiin nimeltä Black Milk. Mukaan lähti oheinen veikeännäköinen valkoinen paita ja kun hintalapusta lähti vielä puolet pois, tuli uuden tuttavuuden hinnaksi hyvinkin kukkarolle sopiva. Tähän merkkiin pitää tutustua jatkossakin.





Kuvat:
www.blackmilk.dk

petite aglaise

Pakkauspuuhien lomassa päätin tulla vielä raportoimaan matkan aikana lukemaani Petite Aglaise -nimistä Catherine Sandersonin omaelämänkertaa, joka pohjautuu kirjailijan omaan, vuonna 2004 aloitettuun ja huippusuositun maineeseen nousseeseen samannimiseen blogiin. Sanderson sai blogin vuoksi myöhemmin potkut sihteerin työstään, vei jutun käräjille ja voitti - blogi sai tämän myötä vielä enemmän huomiota.

Catherine Sanderson kertoo alter egonsa, Petite Aglaisen, kautta blogissaan avioliitostaan, työpaikastaan ja elämästään Pariisissa ja näitä blogin alkuaikojen eri vaiheita ja myöhempiä ihmissuhdedraamoja kuvaa Sandersonin kirjakin. Juonen edetessä oli jännittävää huomata, miten oikean bloggaajan elämästä tulee viihdettä, josta tuntemattomat ihmiset saattavat omien näyttöjensä suojassa valita haluamansa kirjoittajan kustannuksella. Mikäli bloggaaja ei anna lukijoilleen mitä he haluavat, alkaa kuulua tyytymätöntä nurinaa. Petite Anglaisen aktiiviset lukijat seuraavat Carolinen elämää ja sen käänteitä blogista uskollisesti - lukevat kaiken niin iloista, suruista, pettymyksistä, rakastumisista. Ja miten julkiseksi anonyymisti kirjoittanut blogaaja onkaan itsensä bloginsa kautta saattanut, niin hyvässä kuin pahassa.

Caroline pitää Petite Anglaisea tunteenpurkauskanavana, joka osaa ilmaista monimutkaisiakin elämän kiemuroita paljon ilmeikkäimmin kuin reaalielämässä oikealle ihmiselle. Bloggaaja paljastaa sielunsa tiettyyn pisteeseen asti, mutta rumimmat ja salaisimmat ajatukset pysyvät poissa netistä. Kirjoittaminen auttaa selvittämään tilannetta silläkin uhalla, että kirjoituksen lukee niin tutut kuin tuntemattomat. Blogaaja paljastaa elämästään juuri sen verran, että tutut tunnistavat ja tuntemattomat jäävät miettimään salamyhkäisyyden taustaa.

Sanderson kirjoittaa blogiaan edelleen vaikka päivitystahti onkin selvästi harventunut. Kirjan kirjoittamisen jälkeiset elämänvaiheet aion varmasti käydä lukemassa blogista lähipäivinä, sillä monia asioita jäi avoimeksi ja jäljelle jäi kysymyksiä ja epäilyjä siitä, mitä ihmettä seuraavaksi tapahtui.

Kuva:
www.petiteanglaise.com

dmz

Tänään suuntasimme Etelä- ja Pohjois-Koreoiden väliselle demilitarisoidulle (DMZ) rajavyöhykkeelle, joka halkaisee koko Korean niemimaan 4km levyisenä. DMZ määritettiin Korean sodan pysäyttäneessä aseleposopimuksessa vuonna 1953. Ja huomioitavaa siis on, että varsinaista rauhansopimusta ei ole tähän päivään mennessä allekirjoitettu, ainoastaan aselepo, jota valvomaan asetettiin YK.

Aloitetaanpa alusta. Viime vuonna välit pohjoiskorealaisten kanssa ovat kiristyneet niin, että rajan yli ei ole enää pääsyä. Aiemmin etelän puolelta on päässyt turistiryhmien mukana piipahtamaan visiitille Kaesongin kaupunkiin ihmettelemään 50-lukulaisia kaupunki-idyllikulisseja ja säntillisten ihmisten liikehdintää kodin ja työpaikan välillä. Tähän meidän retkeemme ei siis sisältynyt näin pitkälle menevää eksotiikkaa, vaan meidän oli tyytyminen vain katselemaan rajan yli kohti pohjoista pusikkoa.

Soulista on DMZ:lle n. tunnin ajomatka ja ensimmäinen yllätys oli koko matkan lähes Soulin reunamilta alkaen moottoritien läntisessä reunassa ollut katkeamaton luotaantyöntävä piikkilangoin ja tihein aseistetuin vartiotornein vahvistettu aita. Se on oppaamme mukaan tarkoitettu pohjoisten agenttien estämiseksi. Tuntuu toimivan, sillä emme nähneet agentteja - tai sitten ne olivat hyvin maastoutuneina.


DMZ:lle saavuttuamme oli edessä passintarkastus, jonka jälkeen jatkoimme loppuun saakka suht perusteellisesti turismia varten tuotteistetuille nähtävyyksille: vapauden silta, muistolaattoja, jne... Valokuvaus oli sallittua nähtävyyksillä, mutta ei bussissa matkan varrella. Lisäksi meille langetettiin tiukka poistumiskielto turistialueilta, sillä maastossa lojuu edelleen tuhansittain maamiinoja Korean sodan ajalta 50-luvulta. DMZ tuntui olevan hyvin vehreää ja sitä pidetäänkin eräänlaisena ainutlaatuisena koskemattomana luonnonpuistona.



Mieleenpainuvimmat kokemukset tältä reissulta olivat "3. aggressiotunneli" ja Dora -näköalapaikka sekä jo mainittu vahvasti vartioitu agenttiaita. "3. aggressiotunneli" on järjestyksessään kolmas Etelä-Korean löytämä hyökkäystunneli, jonka Pohjois-Korea on valmistellut helpottaakseen Soulin valtaamista. Näitä tunneleita on järjestelmällisesti etsitty ja löydettykin julkisen tiedon mukaan neljä kappaletta, mutta oppaamme epäili niitä olevan olemassa useita kymmeniä. Tämä kolmas tunneli löydettiin vuonna 1978 ja pohjoiskorealaiset väittivät sen olevan hiilikaivos ja väitettä tukemaan oli tunnelin seiniin töhritty hiiltä. Tunneli on n. 70 metrin syvyydessä ja pituutta sillä on luultavasti useita kilometrejä. DMZ:lla partioineiden YK-sotilaiden mukaan tunnelin toinen pää oli Dora-näköalapaikalta näkyvän kukkulan takana.

Turisimille oli avattu tunnelin etelässä oleva 265 metrinen pätkä, jonka luonnollisesti kuljimme edestakaisin. Onneksi päähän saatiin keltaiset Puuhapete-kypärät, sillä tunnelin halkaisija oli alle 2 metriä. Tämän tunnelin kapasiteetiksi on arvioitu n. 10000 sotilasta tunnissa ja se oli siis tarkoitettu tukemaan yllätyshyökkäystä pohjoisesta rajan ali Souliin. Tunneleiden eteläiset päät oli jätetty puhkaisematta, jotta ne pysyisivät salassa. Kamerat piti valitettavasti jättää maanpäälle ennen tunneliin sukellusta ja mies harmitteli erityisesti kun uutta valovoimaista objektiivia ei päässyt kokeilemaan tunnelin pimeydessä.


Sen sijaan Dora-kukkulalla sijaitsevalla näköalapaikalla kameralle oli käyttöä, vaikka kuvaus pitikin suorittaa hieman diskreetisti. Harmiksemme sää oli hieman sumuinen, joten emme saaneet suoraa näköyhteyttä Kaesongin kaupunkiin tai muihinkaan propagandakyliin. Sen sijaan pohjoisen vartiotornit ja -miehet olivat näkökentässä ja tämä olikin ainoa kontakti johonkin elävään Pohjois-Korean puolella.

Matkan kruunasi vielä piipahdus itsensä Bushin avaamalle rautatieasemalle, jossa on rajanylityspaikka junille. Päivittäinen junaliikenne kulkee edelleen rajan yli, mutta junissa kulkee oppaamme mukaan lähinnä "pisnismiehiä ja tavaroita" rajan läheisyydessä olevalle Huyndain teollisuuskompleksille. Odotukset reissua kohtaan olivat aika korkealla, ja kyllähän tässäkin reissussa oli ihmettelemistä ihan riittävästi. Vielä hieman lisäeksotiikkaa olisi kyllä tullut piipahduksesta YK:n valvonnassa olevaan Panmunjoem-kylään, jossa on mm. aseleposopimuksen allekirjoitukseen käytetty rajan ylittävä parakki ja molempien puolten vartijat tuijottavat toisiaan silmästä silmään.


Nähtäväksi jää, minkälaiseksi Pohjois-Korean kohtalo jatkossa muodostuu.

kuivasauna, märkäsauna ja infrapunasauna

Alkuun varoitus: tämä postaus sisältää hyvin tiukkaa reportaasia korealaisista saunoista.

Tänään(kin) oli sateinen ja erittäin tuulinen päivä, joten Aniliini vietti aamun Petite Anglaiseen lumoutuneena. Sillä aikaa mies päätti kokeilla, miltä hotellin sauna- ja allasosasto tuntuvat.

Hotelli on ihan fiini ja odotukset saunaosastoakin kohtaan olivat korkealla. Ja kyllähän se ihan vaikuttava kokemus olikin. Osastolle saavuttaessa mies kuittasi itselleen avaimen ja sai ohjeistuksen, mihin suuntaan edetä. Lokerolabyrintti kuitenkin sai miehen pään pyörälle, eikä hän selvinnyt ilman apua tästä ensimmäisestä koitoksesta. Ystävällisen saunapojan avustuksella kuitenkin löytyi ensin lokero kengille ja sitten kymmenien lokerosyvennysten joukosta oma vaatekomero. Varsinainen saunaosasto vaati myös hieman perehtymistä ennen kuin pääsi nauttimaan varsinaisista "löylyistä".

Saunoja oli kolme kappaletta (siis miesten puolella; naisille löytyy varmaankin erikseen samanlainen setti): kuivasauna, märkäsauna ja infrapunasauna. Näistä kuiva oli lähinnä sitä, mihin kotimaassa on tottunut eli perinteinen sähkökiuas, pari laudetasoa ja lämpöä n. 100°C. Löylyvesi kuitenkin puuttui, eikä mies saanut vettä kuivasaunaan edes allaspojalta pyytämällä. Hän oli kuitenkin omatoiminen ja salakuljetti pari lasia vettä juoma-automaatista kuivasaunaan ja sitten sauna ei ollutkaan enää niin kuiva. Pikanttina lisänä kuivasaunan lauteilla oli kaukosäädin ja seinässä nökötti televisio, jottei saunojan aika tule pitkäksi. Kuivasaunan "löylyissä" mies tutustui Mr. Kimiin, josta tulikin meidän ensimmäinen (ja ainoa?) paikallinen tuttava.

Märkäsauna puolestaan oli lämmöltään lähempänä 50-60°C:tä ja olemukseltaan turkkilaistyyppinen. Siellä oli tiimalasi, jonka määräämän ajan saunan lämmössä sai viettää. Mies tulkitsi tämän säännön kuitenkin lähinnä ohjeelliseksi ajaksi ja yritti parhaansa mukaan löylyttää saunasta pois muita paikallisia saunojia.

Näiden kahden saunamuodon välissä oli vielä erikoinen infrapunasauna, josta miehelle tuli ensivaikutelmaksi kotiuuni ja joulukinkku. Kun saunaan astui, alkoivat kaikilla seinillä olevat infrapunalamput hehkua kuumuutta ja grillata saunojaa joka suunnasta. Tämä ei saavuttanut kahden muun saunavaihtoehdon kaltaista suosiota.

Saunan jälkeen sitten olikin aika tutustua vilvoitteluun. Mies seurasi muiden esimerkkiä ja tepasteli muina miehinä ilkosillaan allasosastolle, josta löytyi kolme allasta: kylmä (n. 15°C), lämmin (n. 40°C) ja kuuma (n. alle 100°C). Näiden lisäksi alueella oli lukemattomia jalkahoitoyksiköitä, jotka olivat ahkerassa käytössä.

Muutama kierros näitä kylmiä ja kuumia altaita sekä saunoja oli tarpeeksi. Saunaoluen nauttimisen jälkeen ja sateen sopivasti tauottua suuntasimme jälleen kohti Soulin ihmeitä.

korealaista katumuotia

Aniliini on pistänyt merkille korealaisten hauskan pukeutumisen. Vaikutteet paikalliseen muotiin lienevät lähtöisin Japanista. Kerroksittaista pukeutumista suositaan ja asusteet kuuluvat olennaisena osana kokonaisuuteen. Lattapohjaisia kenkiä on kenkäkaupoista turha hakea ja korealaisnaiset todennäköisesti syntyvät korkokengät jalassa.

Oikean kokoisia naisten vaatteita on onneksi ollut helppo löytää, mutta Aniliinin miehelle korealaiselle linnunluisen ruumiinrakenteen mukaan suunnitellut vaatteet eivät ole istuneet.

Kuvat:
www.feetmanseoul.com

gizmo-landia

Tänään aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta jo heti aamusta, joten päätimme suosiolla jäädä kuumuutta vilvoittelemaan hotellin uima-allasalueelle aamupäiväksi. Kun päivän kuumin aika oli takana, suuntasimme virkistävien uintien ja suihkujen jälkeen kohti jokaisen insinöörin ja nörtin ihmemaata, gizmo-landiaa nimeltä Yongsan Electronics Market. Reissuun mahtui muutamia metrovaihtoja mennen-tullen ja välillä ärräpäät lentelivät kun eri asemilla numeroinnit ja ohjeviitat vuoroin kertoivat metrolinjanumeroita ja vuoroin raidenumeroita. Onneksi kuitenkin vältyimme vääriin juniin hyppäämisiltä ja luotettava matkaoppaamme Lonely Planet ohjeisti käännös käännökseltä perille, jossa olisi riittänyt silmien kantamattomiin elektroniikkaa laidasta laitaan usean korttelin verran monessa kerroksessa. Olosuhteet huomioiden, tyydyimme vain muutamaan rakennukseen ja kerrokseen.

Tämänkertainen reissu jakoi hieman mielipiteitä, mutta kokonaisuudessaan jäätiin plussan puolelle. Aniliinin mies sai kokea ihmemaan (ja tingata kameran objektiivejä; kaupat jäivät tekemättä) ja Aniliini sai keltaisen, tuliterän iPodin (sekin tiukan tinkaamisen jälkeen).

Varasimme äsken päivämatkan sunnuntaille kohti Pohjois-Koreaa. Tuosta reissusta siis sitten tuonnempana, mutta käynti DMZ:lla on varmasti hyvin mielenkiintoinen. Tuota lähemmäs Pohjois-Korean aluetta kun ei tänä päivänä valitettavasti pääse.

leväkeitto

Tänään tuli hengailtua kylillä. Aiemmista ennusteista huolimatta sää oli kuin olikin tänään oikein mainio, aurinko ei tosin paistanut, mutta pilvinen keli riitti oikein hyvin tuottaakseen melkein kolmenkymmenen asteen lämpötilan. Pörräsimme Dongdaemunin alueella ja kiertelimme mm. Doosan Tower -nimisessä ostoskeskuksessa, josta löytyi paljon mielenkiintoisia pukeutumiseen erikoistuneita liikkeitä. Myöhemmin illalla pyörimme Myeong-dongin alueella ja mikäs sieltä kulman takaa sitten oikein löytyikään!


Liikkuminen Soulissa on muuten tehty turistille varsin haastavaksi. Soul on nimittäin jaettu 25 suurempaan alueeseen (gu) ja 522 pienempään naapurustoon (dong). Haasteita suunnistukseen tuo se, että katuja ei pääosin ole lainkaan nimetty. Taloilla kunkin dongin ja gun sisällä on kuitenkin yksilöllinen numero, joten gu & dong & talonumero -yhdistelmällä kaikki paikat ovat löydettävissä - ainakin periaatteessa. Pienen lisähaasteen tuo se, että talojen numerointi ei suinkaan etene maantieteellisesti tai muuten ennustettavasti, vaan numerointi määräytyy talon rakentamisajankohdan mukaan. Tämä on johtanut siihen, että talojen numerot hyppivät sikin sokin kun ympäristöön on rakennettu uusia taloja ja vanhoja purettu sekalaisessa järjestyksessä. GPS ja tavallinen turistikartta auttavat, mutta niidenkin tulkintaan vieras merkistö ja vaihtelevat translitteroinnit lisäävät omat mausteensa.

Tämän illan ruokavalinnat eivät olleet niin onnistuneita kuin eilisen. Kuvat annoksista eivät aina kerro koko totuutta sekä kommunikointi englantia sanaakaan osaavan tarjoilijan kanssa tapahtui muutaman Lonely Planetista löytyvän fraasi- ja ruokalajikäännöksen avulla. Mies söi urhoollisesti kuvasta löytyviä juttuja todistettavasti ainakin viisi kappaletta, joista viimeisen nielaiseminen tuotti jo jonkinmoista tuskaa. Oma keittoni oli ihan ok, jos tykkää riisistä ja levästä.



Paikallinen metro tuntuu toimivan loistavasti oheisesta monimutkaisen näköisestä metrokartasta huolimatta. Jotkut metroasemien nimet tosin tuottivat hilpeyttä suomalaiseen silmään.



Seuraavaksi kuulemaan miehen matkatoimiston huomiselle suunniteltua päiväohjelmaa. Todennäköisesti joudun taipumaan mukaan visiitille Yongsan Electronics Market -alueelle ja lienee sanomattakin selvää, mitä sieltä löytyy.